torstai 31. toukokuuta 2018

Sähköpostiviesti Juha Sipilältä tänään...



juha emailer teemakuva (600 x 300)

Sain Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajalta, Juha Sipilältä, sähköpostiviestin niin kuin monesti aikaisemminkin. Hän puhuttelee minua keskustalaiseksi, vaikka jäsenmaksua en maksakaan - toki tukimaksua - mikä on samansuuruinen jäsenmaksun kanssa. Keskustalaisuus on lähinnä minun arvomaailmaani...

Suomessa eletään mielenkiintoista aikaa tuon sotemaku-uudistuksen kanssa.

Ken elää, hän näkee...


Hyvä keskustalainen

Sote- ja maakuntauudistuksen maaliin saattamisessa eletään viimeisiä viikkoja. Uudistus on nyt eduskunnan käsissä. Eduskunta käyttää asian käsittelemiselle tarvitsemansa ajan. Perustuslakivaliokunnan huolellista ja riippumatonta työtä täytyy kaikissa oloissa kunnioittaa.

Maakunnissa ollaan jo pitkällä ja niissä eletään uutta aikaa. Hyvä niin, koska uudistuksessa toimeenpano ratkaisee paljon. Kun toimeenpano tehdään huolella, sen pohjalta saavutetaan muun muassa kustannusten hillintä. Meidän kannattaa kaikissa yhteyksissä korostaa, että kyse ei ole leikkauksista, vaan joka tapauksessa kasvavien kustannusten hillinnästä. Uudistuksen myötä kustannusten kasvu saadaan paremmin hallintaan. Tavoitteena on, että kustannuksia hillitään kolmen miljardin euron edestä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Keskustalle tärkeintä koko uudistuksessa on tasa-arvoiset palvelut postinumerosta riippumatta.

Kun uudistus nyt on kalkkiviivoilla, vastustajien äänenpainot kovenevat. Tämän kestämme. Uudistuksesta on virkavastuulla tuotettu useita selvityksiä. Esimerkiksi 21 selvitystä maakuntien rahoituksesta ja satoja sivuja vaikutusarviointeja. Nämä kaikki löytyvät www.alueuudistus.fi. Riippumaton lainsäädännön arviointineuvosto on luonnehtinut esityksen sisältävän monipuolisia arvioita. Se on pitänyt maakuntalakia kokonaisuudessaan hyvin kirjoitettuna.

Eduskuntakäsittelyn viivästyttyä on jo ilmeistä, että maakuntavaalit siirtyvät lokakuulta. Vaalien ajankohta selviää lähiviikkoina.

Keskustassa olemme valmistautuneet hyvissä ajoin maakuntavaaleihin. Ehdokasasettelu on täydessä vauhdissa ja maakunnissa valmistellaan jo ohjelmia. Hyvä näin. Maakuntauudistuksen myötä demokratia kasvaa, kun moniportaisesta kuntayhtymähallinnosta päätökset siirtyvät maakuntavaltuutettujen käsiin.

Jatketaan vaalityötä täysillä, kun vaalien ajankohta vahvistuu. Olemme hyvässä tilanteessa ja etumatkalla suhteessa muihin puolueisiin. Pidetään siitä sinnikkäästi kiinni.

Viestimme tarkentuneesta aikataulusta ja muista jatkotoimista teille jäsenille heti ratkaisujen synnyttyä. Nyt tarvitaan malttia ja meiltä erityisesti viileää rauhallisuutta: Viedään uudistus rauhassa maaliin.


Juha Sipilä
puheenjohtaja





Viimeinen palvelus...

Veljeni Eero kuoli 09.02.2018, hänen siunaus- ja muistotilaisuutensa oli 23.02.2018 ja hänen tuhkauurnansa laskettiin Kemin Peurasaaren hautausmaalla hautaan tänään 31.05.2018 klo 12.

Peurasaaren hautausmaalla em. tilaisuudessa suntion, minun ja vaimoni lisäksi olivat sisareni, hänen aviomiehensä sekä veljeni viime vuosien naisystävä.
Saimme veljeni tuhkauurnan suntiolta kappelissa. Hän kysyi: "Kuka kantaa?" "Minä kannan." totesin yksiselitteisesti.
Kävelimme rauhallisesti kappelista kauniissa, aurinkoisessa säässä kappelinkellojen soidessa suntion ohjeistamana veljeni hautapaikalle.
Laskin uurnan havuilla pohjustettuun hautaan. Kukin vuorollamme lapioimme hautaa umpeen. Hautausmaan työntekijät viimeistelevät myöhemmin työmme jäljen. Veljeni on aiemmin edesmenneen vaimonsa Olgan vieressä - hyvä niin.

Eeron naisystävän pyynnöstä perinteiset rukoukset ja se oli siltä osin siinä...

Jäimme vaimoni kanssa vielä hetkeksi hautausmaalle kastelemaan vanhempiemme haudalla olevia kukkia.
"Teit veljellesi viimeisen palveluksen." vaimoni sanoi pois kävellessämme. "Niin tein." totesin ajatuksissani.

Kyllä kuolema, varsinkin lähiomaisen kuolema pysäyttää...

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Katiskoita kokemassa tänään...

Käväisin tänään iltapäivällä katiskoita kokemassa. Menomatkalla jätin tarkastamani vanhan Rambon Kojukallion kupeseen. En viitsinyt sitä lähteä Selkäsaaren pohjoisrantaan viemään, koska tuuli ohi pahimmoillaan vasten rantaa, joten pois lähteminen yksin olisi ollut hankalaa.

Lehmikiven kupeessa oli pakko heittää ankkuri veteen ensimmäistä katiskaa, uutta Ramboa (Ahti nimellä sitä myydään näemmä Lidlissä) kokiessani.
Oli runsaasti kalaa - lähinnä pientä ahventa - tyhjensin katiskan saaviin, johon olin optimistisesti koukannut merestä vettä. Toisen katiskan eli Weken luona sama juttu. 

Ihmettelin, kun Wekessä ei ollut kuin viisi kalaa. Maanantaina vaimoni kanssa saaresta pois lähtiessämme kävimme uteliaisuuttamme kurkkaamassa, onko katiskoissa kalaa.

Kyllä oli - Wekessäkin aika lailla - hmmmmm...

Valitsin saavista toistakymmentä ahventa ja loput kaadoin takaisin mereen. Sitä ennen olin soittanut naapurilleni, onko pienahvenen tarvetta herkkuruokien tekoon. Ei ollut tällä kerralla, kevätkiireet ovat päällä...

Jätin katiskat sijoilleen, vaikka aluperin olin ollut aikeissa viedä ne "entisiin hyviin kalavesiin" eli juurakon ja Kalkkinokan väliselle matalikolle väylän varteen.
Miksi muutin suunnitelemia? Tuuli alkoi yltyä ja paluumatkalla olisi ollut "puskemista" vastatuuleen...

Kotona perkasin isoimmat ahvenet. Vaimoni huuhteli ne ja pisti pusseissa pakastimeen. Olihan niitä sentään viisitoista. Perkeet jätin tontin kulmalle. Arvelen, että ne on jo pääosin harakoiden toimesta syöty=herkuteltu tätä kirjoittaessani.

Kylä! Kävin hetki sitten uteliaisuuttani vilkaisemassa, kaikki syöty. Voi olla, että seuraavalla kerralla hautaan perkkeet "matopellon" kulmalle niinkuin usein ennenkin...

tiistai 29. toukokuuta 2018

Yrittänyttä ei laiteta...

Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan...
Soitin eilen kalakaverilleni  ja kysäisin, onko hänellä kiinnostusta lähteä katiskoita kokemaan. Sovimme soittelevamme tänään. 

Soittelimme ja niinpä illansuussa päätimme lähteä käväisemään lähivesillä, vaikka tuuli olikin hiukan yltymässä. Hahtisaareen päästyämme aistimme hiukan jopa vaahtopäitä vyöryvän rantaan.
Lähdimme kuitenkin liikkeelle. Kojukallion ohi ajettuamme aallot alkoiva olla sitä luokkaa, että päätimme jättää Lehmikiven karikonkupeessa olevat katiskat kokematta - olisi ollut työlästä/lähes mahdotonta siinä aallokossa.

Käännyimme väylällä takaisin hiukan kastuneina ja suuntasimme Selkäsaaren pohjoispäässä olevan vanhan Rambon kokemiseen. Senkin ympärillä saimme muutaman kerran tehdä kierroksen ennenkuin saimme sen ylös. Ei yhtään kalaa - tai oikeastaan yksi - joka sekin livahti pohjan repeytyneestä reiästä mereen.
Toimme katiskan rantaan. Taitaa olla niin, että tämä katiska on aikansa elänyt. Tutkin sitä vielä huomenna.

Eipä ole aikaisemmin näin tyhjin käsin täytynyt mereltä tulla takaisin, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Yksi hyvä puoli tämän päivä ilmassa on, vesi nousee ja helpottaa meidän lähiaikojen rantautumista Selkäsaareen, mikäli tuulet hiukan tyyntyvät...

Venäjä ei enää edes yritä ylläpitää uskottavuuttaan

Hmmmmm - niinpä - näin se valitettavasti on...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus

Venäjä ei enää edes yritä ylläpitää uskottavuuttaan

Uusi näyttö Venäjän osuudesta malesialaisen matkustajakoneen alasampumisessa vuonna 2014 uppoaa osaksi Venäjän ja lännen jo ennestään huonoja suhteita.


LÄNSIMAIDEN ja Venäjän suhteet kylmenivät rajusti, kun malesialainen matkustaja­kone ammuttiin alas Itä-Ukrainan separatistialueiden ­yllä 17. heinäkuuta 2014. Merkit Venäjän osuudesta 298 ihmishenkeä vaatineessa teossa olivat alusta alkaen vahvat. EU ja Yhdysvallat kovensivat ­pakotteita, joita oli kohdistettu Venäjään Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sotatoimien vuoksi.

Pakotteet ovat edelleen voimassa, mutta kun näyttö Venäjän osuu­desta vahvistuu, reaktiot sen enempää lännessä kuin Venäjällä eivät ole läheskään yhtä voimakkaita kuin neljä vuotta sitten.

Hollantilainen syyttäjäviranomainen esitti torstaina näyttönsä siitä, että ­Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria matkanneen koneen tuhonnut ohjus­järjestelmä oli tuotu Itä-Ukrainaan ­Kurskista Venäjän ilmatorjuntajoukkojen tukikohdasta. Seuraavaksi odotetaan mahdollisia syytteitä iskun tekijöiksi epäil­lyille. Joukossa on suurella toden­näköisyydellä venäläisiä sotilaita.

Se, että uudet tiedot eivät johtaneet uusiin toimiin lännessä, ei johdu Venäjän-suhteiden paranemisesta vaan niiden huononemisesta sekä turtumisesta. 

Koneen alasampumisen jälkeen Venäjä on osallistunut sotarikoksia tekevän hallituksen puolella Syyrian sotaan ja ilmeisesti yrittänyt murhata entisen vakoilijansa hermokaasulla Britanniassa.

Venäjä vuorostaan kiistää osuutensa matkustajakoneen tuhoamiseen entiseen tapaan muttei entisellä tarmolla kehittele omia versioitaan tapahtumasta.

On selvää, että tällaista tekoa peittelevän maan uskottavuus on huono, mutta se ei enää näytä vaivaavan presidentti Vladimir Putinin hallintoa.

Yksi esimerkki piittaamattomuudesta on, että kun Venäjä vielä kymmenen vuotta sitten yritti kaikin tavoin häiritä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijoiden toimintaa vaaleissaan, se ei tämän vuoden vaaleissa piitannut tarkkailijoista millään tavalla.

Venäjä, joka yritti ylläpitää uskottavuutta vilpillisin keinoin, oli lännen kannalta hieman helpompi keskustelukumppani kuin Venäjä, joka ei piittaa uskottavuudestaan lainkaan.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Päätimme lähteä aamulla Selkäsaareen. Ajatuksissa oli pientä ulkomaalausta mökillä, joten käväisimme Kemin K-Raudassa. Ostimme kolmentyyppistä maalia. Tärkein niistä oli metallipintaan soveltuva maali. Sinkityt ikkunapellit odottivat puhdistusta ja maalausta.

Ajelimme Hahtisaaresta vanhan Rambo-katiskan kautta. Suurta mutkaa ei tullut, koska katiska oli Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Sen verran oli "syötävänkokoisia" ahvenia, että päätimme ottaa niitä kymmenisen, loput päästimme takasin mereen kasvamaan.
Mökille noustuamme totesimme yhdestä suusta, että mäki tuntuu joskus raskaalta, vaikka kantamuksia ei ollut paljoakaan ja vesikärry oli apuna...

Hain terassituoleille varastosta pehmikkeet ja otin esiin aurinkovarjon. Sen avattuani tuuli oli ottaa siitä otteen, joten se oli pisteävä kasaan. Niin - aamupäivällä oli puuskittaista luoteen suunnasta tulevaa tuulta.

Oli mukava istahtaa, rauhoittua ja kuunneella lintujen monipuolista laulamista. Edelleenkään läheisyyden linnunpöntöissä (kuusi kpl) emme havainneet liikehdintää. Tosin lähistöllä kuului kirjosiepon laulua - koko päivän. Sillä oli "juttu-/laulukaveri" jossain kauempana. Katselimme itään tontin rajalle ja havaitsimme lehtipuumetsän - pääasiassa koivuja ja muutama pihlaja -alkavan hahmottua >0,5-1,0 m korkuisia. Täytyy muistaa harventaa "raaàlla kädellä.

Perkasin ahvenet ja laitoin ne varjoon kylmään veteen.

Maalaukset etenivät hyvin. Sinkityt ikkunapellit saivat tummanpunaisen maalin pintaan ja itään suuntautuva ns. Sininen terassi sai kaiteisiin tummansinisen maalipinnan. Maalaus jatkuu seuraavalla käynnillä. Samalla maalaamme kahden portaikon kaiteet tummanharmaiksi.

Vaimoni Tuula pistäytyi Katariinan ja Tommin luona. Olimme aiemmin nähneet heidän "pöristelevän" vanhalla palvelijalla länsirannalla olevalle mökilleen.

Vaimoni haudutti ahvenet - ensimmäistä kertaa - tuvan hellanuunissa. Emme usakaltaneet pistää tulistelupaikalle tulia, sillä tuuli oli edelleen kohtalaisen puuskaista. Niin ja taitaapa olla metsäpalovaroituskin päällä. Ilmat ovat olleet pitkään lämpimiä ja sateettomia - hyvä niin, vaikka saisihan tuo välistä jo sataakin. Varsin tarpeellista, jotta kaksi tynnyriä mökin nurkissa täyttyisi...

Niin - kyllä haudutetutkin ahvenet maistuivat.

Paluumatkalla koukkasimme uuden Rambon ja Weken kokemassa Lehmikiven karikon kupeessa. Muutama savustuskokoinen mutta pääasiassa pikkuahventa. Otimme jonkin verran. Kotona perkasin ne ja jätin perkeet tontin kulmalle. Alta aikayksikön ne häipyivät. Lähikuusien harakat popsivat ne suihinsa.
Vaimoni pisti peratuista ahvenista osan = savustuskokoiset pakastimeen ja osan = pienet odottamaan huomista kukkoahvenen tekoa.

Mikäli Lehmikiven karikon läheisyydestä ei ala isompaa ahventa löytyä, taidan siirtää katiskat Juurakon ja Kalkkinokan läheisyyden matalikolle, väylän varteen.

Oli taas kerta kaikkiaan mukava saaripäivä. 

Haluan huomauttaa, että näin pitkän kaavan mukaan en jatkossa Selkäsaarikäyntejä selosta. Tämä menköön tämän vuoden ensimmäisen katiskojen kokemisriemun piikkiin...


perjantai 25. toukokuuta 2018

Hollanti ja Australia: Venäjä vastuussa MH17-koneen tuhosta

Mikäli komentoketjussa edetään normaalisi niin viime kädessä vastuun kantaja ja tuomittava on Venäjän armeijan ylipäällikkö eli presidentti Vladimir Putin. 

Miten prosessi etenee tästä eteenpäin. Valistunut arvaukseni on, että Venäjä jäätyään rysän päältä kiinni = savuava ase kädessä joutuu myöntämään tyyliin: Saattaa olla mahdollista, että kukaties sen ja sen yksikön komentaja on tulkinnut asian omapäisesti virheellisesti. Hänet on vapautettu tehtävästään... sen pituinen se.  

Tyytyykö maailma edellä olevan tyyppiseen "tunnustukseen" ja "tuomioon"? Toivottavasti ei...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Hollanti ja Australia: Venäjä vastuussa MH17-koneen tuhosta

Maiden kannanotto saattaa johtaa oikeustoimiin.
Malaysia Airlinesin lento 17
Malesialaisen lentokoneen osa.
Malesialaisen lentokoneen osa lähellä Grabovon kylää 20. heinäkuuta 2014Robert Ghement / EPA
Venäjän valtio on laillisesti vastuussa vuonna 2014 tapahtuneesta malesialaisen matkustajakoneen alasampumisesta, sanovat Hollannin ja Australian hallitukset tiedonannossaan.
Lausunto on seurausta kansainvälisen rikostutkintaryhmän raportista, joka julkistettiin eilen torstaina. Tutkijat toteavat, että venäläisvalmisteinen Buk-ilmatorjuntaohjus, joka koneen pudotti, oli ollut Venäjän armeijan ilmatorjuntaprikaatin hallussa.
Ohjus ammuttiin Ukrainan maaperältä, venäläismielisten kapinallisten hallussa olleelta alueelta. Ohjus oli tuotu paikalle autokolonnassa, jossa kaikki ajoneuvot kuuluivat Venäjän armeijalle.
– Valtion saaminen vastuuseen on hyvin hankala laillinen prosessi, hallitusten lausunnossa todetaan.
Hollanti ja Australia pyytävät Venäjää käynnistämään dialogin, joka "johtaisi ratkaisuun ja toisi oikeutta MH17-koneen tuhon aiheuttamaan valtavaan kärsimykseen".
Hollanti ja Australia saattavat käynnistää oikeustoimet Venäjää vastaan. Venäjä on jatkuvasti kiistänyt osallisuutensa turmaan.
Britannian ulkoministeri Boris Johnson puolestaan kommentoi, että Venäjän hallituksen on vastattava toimistaan.
Johnsonin mukaan Kreml näyttää uskovan, että se voi toimia ilman rangaistuksia.
Venäjä kiistää olevansa vastuussa koneen alasampumisesta.
Ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan Hollannilla ei ollut todisteita, jotka tukevat sen väitteitä. Lavrov on keskustellut asiasta Hollannin ulkoministerin Stef Blokin kanssa.
Kremlin tiedottajan Dmitri Peshkovin mukaan Venäjä on suljettu pois kansainvälisistä tutkinnoista eikä Venäjä siksi luota niiden tuloksiin.
Peshkov myös syytti Ukrainaa siitä, ettei se kieltänyt lentämistä sotatoimialueella.
Bellingcat-järjestö on julkistanut oman malesialaiskonetta koskevan raporttinsa. Järjestö sanoo tunnistaneensa henkilön, joka päätti koneen ampumisesta.
Lähteet: REUTERS, AFP, AP

Eräs tämän päivän Facebook-tekstini...

Että mitä tänään? Mielenkiintoinen alkuiltapäivä! Olin varannut ajan Varaosa T Paakkarille Keminmaahan.
Miksi?
Siksi, että Volkkarin vesemman puolen raidetangon suojakumi oli tilattu ja tavoitteena oli löytää vasen lähivalo ja parkkivalo takaisin. Jarruvalo oli aiemmin hoitunut sulakkeen uusimisella.
Oli mukava seurata ammattimiehen ja oppipojan työskentelyä.
No aikaahan siinä tuhraantui vähän enemmän kuin olin aluperin ajatellut, mutta eipä minulla ollut kiire minnekään.
Samalla jututin varaosaliikkeen puolella henkilökuntaa ihmetellen valtavaa tavaravalikoimaa. Ajanvarauksessa oli entinen oppilaani Kemin ammattioppilaitoksen ajoilta. Siihen maailman aikaan opetimme yli opintolinjarajojen. Minäkin olin opettanut autonasentalinjalla ammattitaloutta/taloustietoa...
Tulomatkalla kävin näyttämässä Volkkaria A-Katsastuksessa - asia kunnossa, vuoden päästä taas uudestaan. Katsastusmiesten kanssa keskustelin autojen pohjan ruostumisesta.
Miksi?
Siksi, että Keminmaassa oli japanilaisvalmisteinen, kohtalaisen uusi auto nosturinnokassa lähes "taivaissa". En malttanut olla tutkiskelematta pohjarakenteita. Mielestäni niissä oli pahoja ruosteenalkuja...
Toinen katsastusmiehistä totesi diplomaattisesti:"Taisi olla Etelä-Suomen suolateiden autoja." Ehkä niin mene ja tiedä.

Tornion Panimo voitti kultamitalin uudestaan...

Kyllä, tämä on hieno saavutus.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Tornion Panimo voitti kultamitalin uudestaan: 54 vuotta sitten palkitun lappilaisen oluen resepti löytyi entisen panimomestarin, 81, muistiinpanoista

Torniolainen olut on saanut kansainvälisessä laatukilpailussa kultamitalin. Sama olut voitti kultaa myös 54 vuotta sitten.
Olut
Leo Andelin tarkistaa oluen värin.
Leo Andelin tarkastamassa oluen laatua Tornion Panimolla.Tornion Panimo
Kansainvälisessä laatukilpailussa on palkittu torniolainen olut. Samainen torniolaisolut voitti samaisen Monde Selection -kultamitalin myös julkaisuvuonnaan 1964.
Tornion Panimo kertoo tiedotteessaan, että vanhaa olutta varten on onnistuttu löytämään alkuperäistä oluthiivaa saksalaisesta tutkimuslaitoksesta.
Kyseessä on Lapin Kullan entisen panimojohtaja Leo Andelinin, 81, resepti, jonka hän auttoi uudelleen tuotantoon vuosi sitten. Lapin Kullan Tornion tehdas suljettiin vuonna 2010, jolloin katkesivat pitkät oluenvalmistuksen perinteet Torniossa.
Lapin Kullan tehtaan entisissä tiloissa alettiin valmistaa uudelleen olutta kesällä 2016 joukkorahoituksen avulla. Alle kahdessa vuodessa toiminta on saatu hyvään vauhtiin.
– Nyt saatu kansainvälinen palkinto todistaa, että tuote on kultamitalin arvoinen, sanoo Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander.
Valenciassa jaettava palkinto on maailman vanhin laatupalkinto. Kunkin tuoteryhmän tuomaristoon kuuluu vähintään kahdeksan asiantuntijaa sekä tuomariston johtaja. Arviointiprosessiin kuuluu muun muassa makuanalyysi ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittely.

Ensimmäistä mitalia panimomestari ei hakenut itse

Entinen panimomestari Leo Andelin aloitti työt Tornion Olut Oy:ssä vuonna 1962. Ensimmäisenä tehtävänään nuoren panimomestarin piti valmistaa suomalaisille ja myös naisille maistuva olut. Andelinin kehittämä lappilainen olut saavuttikin suosiota ja se palkittiin julkaisuvuonnaan.
54 vuotta sitten Andelin ei itse tosin hakenut palkintoa.
– Takavuosien tavan mukaan panimomestarit eivät käyneet maailmalla palkintoja pokkailemassa. Nyt Andelin nähtiin kuitenkin itse Valenciassa palkintogaalassa lavalla, sanoo Tornion Panimon markkinointijohtaja Jami Teirikari.
Kultamitalioluen kehittäjä on myös itse tyytyväinen.
– Hienoa, että pääsin palauttamaan aidon ja alkuperäisen lappilaisen oluen tuotannon sinne, minne se kuuluukin, Andelin sanoo.

torstai 24. toukokuuta 2018

Kemin Selkäsaaressa tänään ...

Päätimme lähteä aamulla Selkäsaareen. Ensimmäistä kertaa tämän alkukesän aikana. Kyllä oli mukavan turvallista ajella, kun oli varmuus perämoottorin jäähdytysvesien kiertämisestä. Ajelimme meno- ja tulomatkallakin aivan virallisia väyliä, emme oikoneet, koska vedenpinta oli aikalailla matalalla.

Rantaan saavuttuamme totesimme viime syksyn myrskyjen heitelle laiturimme = kaksi yhteen sidottua siirtolavaa ylös rannalle...
Rannassa oli hirvenvasan jälkiä ja myöhemmin havaitsimme hirvenpapanoita olevan poikkeuksellisen runsaasti.
Mökillä kaikki oli kunnossa. 
Terassirapsutusta ja terassikalusteet katoksesta esiin. Oli mukava istahtaa ja kuunneella lintujen monipuolista laulamista. Läheisyyden linnunpöntöissä (kuusi kpl) emme havainneet liikehdintää.

Pistin Prima Raudan heräteostokseni eli uuden katiskan pyyntikuntoon - nyt vasta huomasin, että sehän on Rambo. Ei haittaa mitään, sillä vanhallakin Rambolla on kalaa tullut ihan hyvin, vaikka Weke onkin edelleen ylivertainen saalismäärän suhteen.

Niin - kävin viemässä uuden Rambon ja Weken pyytämään Lehmikiven karikon kupeeseen. Samalla reissulla ajelin takaisin "kivakkaa kyytiä" luisussa. Hyvin vene kulki, ei sovi moittia...

Kahvittelimme, siivoilimme, järjestelimme, tutkailimme maalaustarpeita ja lähdimme takaisin. Kuinka ollakaan, toimme vanhan Rambon Selkäsaaren pohjoispäätyyn "kokeeksi".

Oli kerta kaikkiaan mukava saaripäivä. Tästä on hyvä jatkaa.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu...

Mielenkiintoinen puhelinkeskustelu - minun mielestäni. Soitin iltapäivällä pojallemme Tommille...
Sanoin: "Oletko nähnyt perämoottorissa korvaläppiä?" "Anteeksi, sanoppa uudestaan!" totesi Tommi arvellen häntä juksattavan. 
No toki sitähän se melkein olikin. Kerroin, mistä on kysymys, varmaan hän oli asiasta loppujen lopuksi tietoinen. Ensimmäistä kertaa minä asiaan pääsin tutustumaan ostettuani Prima Raudasta em. ihmevekottimen.

"Korvaläpät tai kuulosuojaimet" aivan miten vaan ovat perämoottorin jäähdytysjärjestelmän huuhtomiseen käytettävä apuväline. Normaalissa toiminnassa olevat vedenottoaukot peitetään korvaläpillä ja laitteeseen ohjataan letkusta vesijohtoverkosta ns. makeaa vettä. Koneen voi käynnistää turvallisesti kotipihalla.

Sen tein, mutta en uskaltanut käyttää pitkään, sillä varmistusreiästä ei tullut vettä. Kyllä vesipumpun siipiratas on pakko tarkistaa. Todennäköisesti uudelle siipirattaalle löytyy käyttöä...

Eräs naapuri totesi yksiselitteisesti: "Suzukin tyyppivika!" Mene ja tiedä. Osat on suunniteltu nykyään hajoamaan...

Hörönlörö-sähköpostiviestejä riittää...


Hörönlörö-sähköpostiviestejä riittää.

Hetki sitten tuli taas alla olevaa...


image2
Asiakastunnus: FI24659
Tili: aki.pyykko@netti.fi

Rahasi voidaan nyt maksaa sinulle.

Olet saanut 24. huhtikuuta (2009) tehdyn verkko-ostoksen yhteydessä (2) Bitcoinia 34,45 dollarin hintaan.

Bitcoiniesi arvo on tänään noin 11 500 dollaria.

Koska tilisi ei ole enää aktiivinen, noudata näitä ohjeita päästäksesi siihen käsiksi. Muista rekisteröityä seuraavaa sähköpostiosoitetta käyttäen: aki.pyykko@netti.fi

Rahasi voidaan sen jälkeen maksaa suoraan tilillesi, kunhan pysyttelet maksurajan alapuolella.

Summan suuruuden vuoksi sinun on vahvistettava käyttäjätietosi. Suosittelemme sinua vaihtamaan salasanasi jokaisen suoritetun maksutapahtuman jälkeen.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Elämä menee turhan värkätessä...

Elämä menee turhan värkätessä, sanoi taannoin 1960-luvulla eräs tuntemani henkilö. Hän oli aktiivinen henkilö, jolla ei ollut "peukalo keskellä kämmentä". Siihen maailman aikaan hän teki mitä vaan, oli ammattimies viimeisen päälle...

Totta, elämässä on käänteitä, joita ei välttämättä halua, mutta niiden(kin) kanssa on pakko elää.
Kävin tänään vielä kokeilemassa venettä Hahtisaaren laiturissa. Moottori käynnistyi normaalisti, mutta jäähdytysvedet puuttuivat ja hälytysjärjestelmä antoi merkkejä itsestään - hyvä niin.
Pakko on uskoa, että mitä ilmeisimmin vesipumpun siipiratas on hajonnut. Haimme - minä ja vaimoni Tuula - hetki sitten veneen kotipihalle. Tuossa se hiukan murheellisen näköisenä nököttää varastorakennuksen tuntumassa koivun alla.

Veneen nosto ei sujunut ongelmitta. Saimme veneen toki hyvin ylös vedestä, mutta se jäi hiukan vinoon asentoon. Aikomuksemme oli oikaista se, mutta kuinka ollakaan, vintturin kampi alkoi "lyödä tyhjää". Onneksi vene oli jo ylhäällä. 
Kammen "seppäämisestä" Tommille tuli lisähomma. Hän laittaa aikanaan Prima Raudan kautta tilaamani vesipumpun siipirattaan paikoilleen...

lauantai 19. toukokuuta 2018

Tämän päivän viimeisin Facebook-tekstini...

Näin se usein menee - valitettavasti! Että mikäkö?
No se, että juuri kun on pelottavan hyvä tunne, että monet asiat ovat edenneet suorastaan erinomaisesti, niin kohta kolahtaa...
No tänään tuli ainakin minikolahdus. Vene vesillä, mutta vesipumppu > kuminen/muovinen siipiratas ilmeisesti jumissa.
Kävin illalla = hetki sitten sitä "herättelemässä" mutta turhaan.
Muistelin, että sehän vaihdettiin "hetki sitten". Kyllä!
Pöytäkalenteristani löytyi merkintä, että se on toukokuun puolessa välissä vuonna 2014 Prima Raudassa vaihdettu.
Eihän tuollainen osa muutamassa vuodessa ainakaan hajota saa.
Toivottavasti tuo jumiittuminen on tilapäistä. Otan varmuuden vuoksi pikapuolin Kamppisen Ristoon yhteyttä, vaikka tiedän, että he ovat tupella venehommien kanssa juuri tällä hetkellä.
Katselen myös netistä, voiko mahdollisesti tilatun osan rannassa omin asiantuntijavoimin vaihtaa.
Alkaa jo takaraivoon hiipiä ajatus, että pitäisikö hankkia kunnon soutuvene. Sillä soutelisi Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoiskärkeen hyvällä ilmalla puolessa tunnissa, viimeistään kolmessa vartissa..

perjantai 18. toukokuuta 2018

Terveisiä Meri-Lapin musiikkiopiston Popparikonsertista tänään...

Kävimme illalla Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa, jossa oli Länsi-Pohjan musiikkiopiston Popparikonsertti klo 18.00-19.00.

Jälleen kerran mukava konsertti, jossa nuoret musiikinopiskelijat selvästi nauttivat tekemisestään.Yleisö piti kuulemastaan ja näkemästäänkin. Arvelen, että opettajat olivat myös tyytyväisiä oppilaittensa suorituksiin. 
Näin maallikon korvin edistystä on tapahtunut. Miksauksessa ja soittimien virityksessä täytyy olla huolellinen.
Meidän silmäteränä oli luonnollisesti vanhemman poikamme Tommin tytär Veera, jolla oli konsertissa mukavan hallitseva rooli > mm. sooloesitys ja bändin kanssa useita lauluesitystä.

Erityisesti hänen oma sävellys ja sanoitus Raitaiden reunalla oli näin maallikon korvin tarttuvan hyvä...

Rysky Riiheläisen kolumni: Vladimir Putinin ikioma silta on kuva Putinin Venäjästä ...

Hyvä artikkeli jälleen Janne Rysky Riiheläiseltä - täyttä asiaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Rysky Riiheläisen kolumni: Vladimir Putinin ikioma silta on kuva Putinin Venäjästä - Keskustele

Juuri avattu Kertšinsalmen silta Venäjällä lietsoo venäläiset uskomaan Krimin valtauksen oikeutukseen. Samalla osoittaa maailmalle Venäjän mahtia ja kykyä tehdä mitä se haluaa, kirjoittaa Janne "Rysky" Riiheläinen.
Venäjä
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle
Silta Kertšinsalmen yli Venäjältä Krimin niemimaalle on avattu. Siltahanke on itsessään monin tavoin kuin Putinin Venäjä. Valtavan maan valtavassa hankkeessa voimavaroja suunnataan isoeleisesti kertomaan Venäjän suuruudesta ja mahtavuudesta. Hankkeen taustalla on maan vaikutusvallan laajentaminen aggressiivisesti ja vastuuta onnistumisesta kantavat presidentin luotetut. Työn tuloksia esitellään omille ja muille mahtipontisesti.
Ukraina on vuoden 2014 miehityksen jälkeen sulkenut kapean kannaksen, joka johtaa sieltä Krimin niemimaalle. Krimillä ei siis ole ollut tähän asti maayhteyttä Venäjälle, vaan huolto on järjestetty lautoilla ja lentokoneilla. Siltaa tarvitaan paitsi elvyttämään Krimin romahtanutta pääelinkeinoa matkailua, myös helpottamaan rajusti varustellun niemimaan sotilaallista huoltoa.(siirryt toiseen palveluun)
Kansainvälinen yhteisö ei ole Krimin miehitystä ja liittämistä Venäjään hyväksynyt(siirryt toiseen palveluun)eikä näillä näkymin tule hyväksymäänkään edes ajan kuluessa. Se tulee hankaloittamaan Venäjän kansainvälistä asemaa monin tavoin. Sillan rakentamisen aikana Venäjä rikkoi(siirryt toiseen palveluun) myös alueella solmittuja kansainvälisiä sopimuksia vapaasta kulusta alueen satamiin, kun rakennustyöt sulkivat väyliä.
Sillan rakentamisesta vastasi oligarkki Arkadi Rotenberg, Putinin vanha ystävä jo Pietarin vuosilta. Urakkaa ei kilpailutettu, joka saattoi tosin johtua siitä, että työn vaativuuden lisäksi urakkaan liittyi monta muutakin hankaluutta. Kilpailutus saatettiin jättää tekemättä senkin takia, että halukkaita osallistujia siihen ei juuri olisi ollut.
Siltaurakka ei hulppeasta hinnastaan huolimatta ole todennäköisesti mikään kovin tuottava bisnes.
Ensinnäkin sillan rakentaminen miehitetylle Krimille tarkoittaa rakentajan ja yrityksen joutumista EU:n ja Yhdysvaltain pakotelistoille. Kaikenlainen kaupankäynti miehitetylle Krimille on kiellettyä. Rotenberg ja hänen yrityksensä niillä listoilla ovat jo valmiiksi. Toisekseen siltaurakka ei hulppeasta hinnastaan huolimatta ole todennäköisesti mikään kovin tuottava bisnes. Venäjän elinkeinoelämän sääntöihin kuuluu kuitenkin tarpeen tullen tehdä vaikka tappiota valtion hyväksi. Kolmanneksi teknisesti äärimmäisen vaativassa urakassa ei ole hankkeen symboliarvon takia sallittua epäonnistua.
Venäjän infrastruktuuri on hyvin heikossa kunnossa ja he ovat sitä mieltä itsekin.(siirryt toiseen palveluun)Siltaan käytetyt kolme miljardia euroa olisivat olleet siis tarpeen muuallakin. Rekkamiesten protestit teiden kunnostusta varten kerättäviä tiemaksuja vastaan ovat olleet yksi harvinaisista näkyvistä protesteista vallanpitäjiä vastaan. Erityistä suuttumusta on herättänyt se, että tiemaksuja perii yksityinen yritys. Sen osakkaana on myös Arkadi Rotenberg.
Joka tapauksessa silta on nyt avattu autoliikenteen puolelta ja virallisesti ensimmäisenä sen yli ajoi tietysti presidentti Vladimir Putin. Oranssin kuorma-auton ratissa oli varmaotteinen maan johtaja, joka reteästi ilman turvavyötä ylitti 19 kilometriä pitkän sillan. Farkkujalkainen ajo päässee Putin-kuvastossa kurkien johtamisen(siirryt toiseen palveluun)paidatta ratsastamisen(siirryt toiseen palveluun) ja muiden vastaavien poseerausten(siirryt toiseen palveluun) joukkoon.
Kuvassa Putin ja rekkakuskeja naureskelemassa.
Silta tarvittiin, koska Putin valtasi alueen naapurimaaltaan ja on lietsonut kansansa uskomaan valtauksen tärkeyteen ja oikeutukseen. Sillalla on tarkoitus osoittaa myös muulle maailmalle Venäjän mahtia ja kykyä tehdä mitä se haluaa. Hämmästyttävä hanke toteutettiin poliittisen ja taloudellisen eliitin yhteisellä voimalla. Kansainvälisistä sopimuksista tai säännöistä ei välitetty missään vaiheessa.
Tämä silta ei siis ole vain väylä Kertšinsalmen yli. Tämä silta on Putinin Venäjä.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.