lauantai 31. joulukuuta 2016

Kasvokkain: Salaperäinen menestyskirjailija Remes harvinaisessa haastattelussa...

Olen lukenu ainoastaan yhden Ilkka Remeksen (Petri Pykälän) kirjan nimeltä JÄÄTYVÄ HELVETTI. Erittäin hyvä ja ajankohtainen kirja, jota olen mainostanut jokaisen suomalaisen luettavaksi. Vuoden 2014 jälkeen > Venäjän Krimin miehitys, Itä-Ukrainan sotatila, Itämeren kiristynyt tilanne, jne. , mikään ei ole Suomessa/Euroopassa/maailmassa entisessä asennossa. Toivottavasti vuosi 2017 tuo jotain myönteistä em. osa-alueelle tullessaan...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Kasvokkain: Salaperäinen menestyskirjailija Remes harvinaisessa haastattelussa: Pelkään floppia jokaisen kirjan kohdalla

Ilkka Remeksen trillerit ovat joka vuosi myydyimpien kirjojen listalla. Silti emme tiedä salaperäisestä kirjailijasta juuri mitään.
Kirjallisuus



Ilkka Remes.
Ilkka Remeksestä ei ole saatavilla tuoreita valokuvia. Tämä kuva on ollut WSOY:n sivuilla vuosikausia.Milla von Konow / WSOY




Juuri tällä hetkellä monien suomalaisten käsissä tai yöpöydällä on Ilkka Remeksen uusin teos. Ja näin on ollut joka joulu jo melkein parinkymmenen vuoden ajan. Kaikki tapahtuu joka vuosi tutun kaavan mukaan. Syyskuussa ilmestyy uusi trilleri, jossa on ajankohtainen teema. Saman tien teos nousee kirjamyyntitilaston kärkeen.
Kiinnostavaksi kaavan tekee se, ettemme tiedä Ilkka Remeksestä paljoakaan. Emme saa lukea hänen kuulumisiaan, suosikkireseptejään tai kirjasuosituksiaan lehtien palstoilta. Se on poikkeuksellista tänä henkilöitymisen aikakautena, kun muut kirjailijat valittavat esiintymisten ja haastattelujen vievän liikaa aikaa itse kirjoittamiselta.
Nyt Remes on kuitenkin hövelillä päällä. Hän antaa haastattelun sähköpostitse. Näin Remes pystyy hallitsemaan tilannetta. Tarkentavia kysymyksiä ei voi esittää, eikä haastattelu voi kääntyä yllättävään suuntaan.
Miksi välttelet haastatteluja ja julkisia esiintymisiä?
– Se on minulle luontaista. Haluan antaa tarinoiden puhua, en kertoa itsestäni.
Mikäs siinä. Epäilemättä monet kirjailijat haluaisivat toimia samoin, mutta silloin vähäinen kirjamyynti saattaisi jäädä olemattomaksi. Remeksen kohdalla siitä ei ole pelkoa. Hänen tarinansa kiinnostavat suomalaisia. Remeksen kirjamyynti ylitti aivan hiljattain kahden miljoonan rajapyykin.
Vetäytymisen ymmärtää, sillä selvästi Remes ei ole mikään showmies. Ylen arkistoista löytyy yksi tv-haastattelu vuodelta 1998. Siinä esiintyy nuori mies, joka selvästi haluaisi olla missä tahansa muualla kuin televisiostudiossa. Hän vastaa kysymyksiin, mutta vaikuttaa hyvin kiusaantuneelta. Sittemmin hänestä ei löydy haastatteluja.
Remes myöntää, että toisinaan tekisi mieli osallistua johonkin ajankohtaiseen keskusteluun, mutta hän mieluummin käsittelee asioita kirjoissaan.
Juuri ajankohtaisuus on Remeksen kirjojen valtti. Hän tarttuu ilmassa oleviin kysymyksiin ja ryhtyy punomaan juonta niiden ympärille. 
Uusimmassa kirjassaKiirastuli esiin nousevat sekä pakolaiskysymys että Venäjän informaatiosota. 
Remes sanoo valitsevansa aiheet puhtaasti oman mielenkiintonsa mukaan.
– Tarkkailen maailmanmenoa varmaan aika samalla tavoin kuin muutkin ihmiset, mutta mielikuvitukseni lähtee helposti kehittelemään tapahtumia eteenpäin. Näin tapahtuu varsinkin sellaisten aiheiden kohdalla, jotka huolestuttavat tai pelottavat minua.
Remeksen kirjoissa huolen aiheet löytyvät usein idästä. Ensimmäisestä kirjasta, vuonna 1997 julkaistusta Pääkallokehrääjästä alkaen Venäjä on aiheuttanut monet kriisit Remeksen trillereissä. Uusimmassa kirjassa Venäjä on ottanut aseekseen psykologian.
– Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti Suomen asema on tullut tukalammaksi sitä mukaa, kun Venäjä on alkanut jälleen toteuttaa suurvaltapyrkimyksiään. Ristiriita Suomen kansan länteen tähyilyn ja Suomen valtion maantieteellisen sijainnin välillä on peruuttamaton.



Kiirastuli -kirjan kansi.
WSOY

"Tunteet ja elämykset menevät nykyään järjen edelle"

Nopea kirjoitustahti takaa sen, että Remes pystyy tarttumaan ajankohtaisiin teemoihin. Suomen henkinen kahtiajakautuminen on selkeästi esillä syksyllä ilmestyneessä kirjassa.
– Sisäisten erimielisyyksien kasvaminen heikentää luottamusyhteiskuntaa, jollainen Suomi perinteisesti on ollut. Tämä liittyy laajempaan ilmiöön, jossa yksilökeskeisyyden nousu kohottaa tunteet ja elämykset järjen ja yhteisöllisyyden edelle.
Remes on kuitenkin tyytyväinen maamme poliittisen ilmapiirin vapautumiseen, kun verrataan hänen nuoruutensa aikaan. Vuonna 1962 Luumäellä syntynyt Remes on kokenut ajan, jolloin suomettuminen kukoisti ja Kekkonen piti maatamme lujassa otteessaan.
– Nykyisin yhä useampia aiheita käsitellään avoimemmin ja tasapuolisemmin. Ja ellei käsitellä, verkko ja sosiaalinen media suovat mahdollisuuden yksittäiselle ihmiselle saada näkemyksensä julki. Se tuo tietysti myös valtavasti tyhjää kohinaa ja ylilyöntejä, sekä tarjoaa mahdollisuuden ulkopuolisten voimien harjoittamalle mielipidevaikuttamiselle.

"Tutkin mielelläni asioita, joita piilotellaan"

Remes paneutuu kirjojensa aiheisiin huolella. Trillerit vilisevät faktaa ja myös sellaista tietoa mitä ei muualta löydy.
– Keskustelen erilaisten asiantuntijoiden, kuten hävittäjälentäjän, poliitikon, upseerin tai säteilyturvakeskuksen työntekijän kanssa saadakseni tietää, mikä on mahdollista ja uskottavaa. Ihmiset auttavat mielellään. Jotkut asiantuntijat lähestyvät minua oma-aloitteisesti, kun heillä on mielessään asioita, joille he eivät ole saaneet vastakaikua omassa organisaatiossaan.
Ajankohtaisuus ja faktojen viljely eivät kuitenkaan ole Remekselle pääasia. Tärkeintä on tarina ja lukijan mielenkiinnon herättäminen.
– Tiedonsaanti ei ole ongelma, vaan haasteen tarjoaa lukijan yllättäminen. Lukijani pitävät siitä, että saavat tarinaelämyksen ohessa tietää jotain uutta. Itse tutkin mielelläni asioita joita yritetään piilotella. Kaiken on kuitenkin palveltava tarinan tuottamaa elämystä.
Vaikka Remes on jo pian parinkymmenen vuoden ajan ollut Suomen jännärikuningas, on läpimurto ulkomailla jäänyt tekemättä. Taidoista se ei ole kiinni, sillä Remes osaa kirjoittaa yhtä vetävästi kuin kansainväliset kollegansa. Mutta kirjojen aiheet ovat ehkä liian suomalaisia, ja lisäksi Remes suhtautuu käännöksiin penseästi.
– Kansainväliselle yleisölle on kirjoitettava hieman toisesta näkökulmasta. En halua, että kirjojani vain käännetään muille kielille. Aion kyllä tehdä myös kansainväliselle yleisölle suunnattuja tarinoita, paljastaa Remes.

"Kirjoitan missä tahansa"

Ilkka Remes kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka elävät mukavasti kirjoillaan. Nykyään bestsellerkirjailijan teosta myydään noin 50 000 kappaletta vuodessa, mutta kymmenisen vuotta sitten Remeksen kirjat ylsivät jopa 150 000 kappaleen myyntiin.
Sen verran Remeksestä tiedetään, että ennen ryhtymistään kirjailijaksi hän opiskeli kauppatieteitä ja työskenteli mainos- ja viestintäalalla. Esikoisteoksen jälkeen Remes on kirjoittanut säntillisesti kirjan vuodessa. Parhaimmillaan kirjoja on syntynyt vuodessa kaksi, sillä Remes on kirjoittanut myös nuortenkirjoja. Trillereissä on aina monta sataa sivua ja taustatyöt vaikuttavat perusteellisilta. Miten ihmeessä hän ehtii tämän kaiken?
– Aika itsessään ei ole ongelma, vuodessa ehtii paljon. Haaste tulee siitä, että pitää keskittyä pitkäksi aikaa samaan tarinaan. Joitain taustatutkimustöitä pystyn delegoimaan, mutta juuri tutkiminen on niin kiinnostavaa, että haluan käyttää siihen aikaa.
Voisi kuvitella, että kiivas julkaisutahti vaatii selkeät työajat, mutta näin ei ole. Remes kirjoittaa aina, kun on sopiva aika ja paikka. Työhuonetta hän välttelee, sillä siellä on kuulemma liikaa kiinnostavia asioita, jotka vain häiritsevät työtehoa.
– Hyödynnän pienetkin hetket silloin, kun saan keskityttyä. Kirjoitan missä tahansa satun olemaan, vastikään esimerkiksi katsastusaseman jonossa.
Remes on saavuttanut aseman, jollaisesta monet kirjailijat vain unelmoivat. Lukijakunta on vankka ja suosiossa ei tunnu olevan heilahduksia. Silti joka kerta Remes pelkää floppia.
– Kyllä, pelkään joka kirjan kohdalla. Koska kirjoitan itseäni kiinnostavista aiheista, pelkään, etteivät muut ole välttämättä innostuneita samoista asioista.

Nuorten lukuinnon hiipuminen huolettaa

Remes kantaa huolta myös nuorten lukuinnon hiipumisesta. Hän on kirjoittanut nuortenkirjoja, jotka on suunnattu ennen kaikkea pojille.
– Olen huolestunut. On suuri harmi, jos nuoria ei saada oivaltamaan kuinka ylivoimainen käyttöliittymä kirja on. Kirja on suora väylä kirjailijan mielikuvituksen maailmasta lukijan aivoihin. Elokuvan katsominen on kuin seuraisi jalkapalloa katsomosta. Kun lukee, on kuin olisi itse pelaamassa, kiteyttää Remes.
Juuri nuoruuden hyvät lukukokemukset saattoivat olla syy siihen, miksi Ilkka Remeksestä tuli kirjailija.
– Kirjat tarjosivat minulle huikeita elämyksiä, lähes taianomaista siirtymistä seikkailujen keskelle. Olin himolukija, mutta en ollut erityisen kiinnostunut kirjoittamisesta. Se tapahtui vasta opiskeluiässä. Ehkä nuoruuteni hyvät lukukokemukset inspiroivat minua vastaavien elämysten tarjoamiseen.
Nykyään Remes ei juuri ehdi lukemaan. Kirjoittaminen vie kaiken ajan. Mutta kunnianhimoisena kirjoittajana hän on juuri aikeissa tarttua myös muiden tekemiin kirjoihin.
– Luen nykyisin aivan liian vähän. Siinä mielessä teen tarinoita eräänlaisessa umpiossa. Olen juuri raivaamassa aikaa lukemiselle ja toivon sen kohentavan myös oman tekemiseni tasoa.
Aikaa lukemiselle ehkä löytyy, sillä uusi kirja on jo hyvällä alulla. Ensi syksynä ilmestyy Suomen 100-vuotsijuhlavuoden kunniaksi trilleri, joka on eräänlainen Suomen itsenäisyystaistelu 2.0.
Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyvä ihminen.

Vuosi vaihtuu > Vuonna 2017 Suomi 100 vuotta - oletko valmis?

Olen monena vuodenvaihteena kirjoittanut, että se on hienoa aikaa, niin on varmaan tulevakin vuodenvaihde vuoden 2016 vääntyessä väkisin vuodeksi 2017.
Joulun rauhaa, vuodenvaihteen odotusta, taakse jää vanha, rähjääntynyt vuosi mahdollisine pikkuharmeineen ja edessä uusi, täysin tuntematon kukaties yllätyksellinenkin vuosi -toivottavasti vielä parempi vuosi kuin edeltäjänsä...

Minulle henkilökohtaisen kalenterini, perinteisen povitaskukalenterin vaihtaminen on ollut vuosia, oikeastaan jo vuosikymmeniä suorastaan rituaali.

Vanhan kalenterin ”luurangon” silppuan mielelläni totaalisesti – vähäiset palavat polttoon ja loput roskapussiin ja kaatopaikalle. Loppuvuoden kalenterini on todella ”luuranko”, sillä siinä ei ole menneiden viikkojen sivuja!
Miksi?
Siksi, että poistan, revin aina menneen, eletyn viikon sivun kalenteristani.
Miksi?
Miksi en repisi? Mitä sillä menneellä, jo eletyllä viikolla enää tekisin? Mitä sitä muistelemaan tai haikailemaan – mennyt mikä mennyt!

Toki myönnän, että menneet tapahtumat löytyvät säilyttämistäni työpöytäkalentereista riittävän tarkasti mahdollista myöhäisempää tarkastelua varten. Mutta uusi viikko tai kuukausi puhumattakaan uusi vuosi, se on onneksi aina yhtä mielenkiintoinen, sillä siitä ei tiedä vielä mitään – ei kukaan, onneksi ...

Nimenomaan uuden kalenterin käyttöön otossa on rituaaleista rituaalisin se vaihe, jossa puhelinluettelo-osaa, liitettä nykyisin myös sähköpostiosoitteistoa uudelleen kirjoittaessani murheellisena totean, että tuntemiani henkilöitä on poistunut ajasta iäisyyteen. Tiettyjen henkilöiden nimet, puhelinnumerot/sähköpostiosoitteet on syytä poistaa, koska heidän roolinsa tai elämäntilanteensa on yksinkertaisesti muuttunut, he eivät ole enää aktiivisia, potentiaalisia yhteistyökumppaneita tai oma asemani on jossakin yhteistyökuviossa olennaisesti muuttunut, jne. …

Aika aikaansa, ilmeisesti tasapuolisuuden nimissä minunkin nimeni, puhelinnumeroni, sähköpostiosoitteeni pyyhkiytyy monista kalentereista vuositasolla! Puntit ovat siltä osin todennäköisesti aika lailla tasan.

On hieno tunne saadessaan aloittaa uusi vuosi lähes puhtaalta pöydältä!

Uudessa käyttöön otettavassa kalenterissa on vain muutama vanha nimi, vain muutama vanha osoite, vain muutama vanha puhelinnumero, vain muutama vanha sähköpostiosoite, mutta onneksi ainakin toistaiseksi myös muutama uusi, uunituore nimi.

Ne nimet, jotka siellä vuodesta toiseen sitkeästi säilyvät, ovat tärkeitä! Niitä on vaalittava ja niihin on syytä olla yhteydessä aina silloin tällöin. Ne nimet ovat ilmeisesti niitä edesmenneen näyttelijä Tarmo Mannin mainitsemia! Hän totesi jossakin haastattelussa aikanaan, että ihmisellä ei tarvitse olla kuin kaksi ystävää, todellista ystävää, muut; tutut, tutuntutut ja tutuntutuntutut, jne. ovat jo kukaties aivan liikaa...

Itselläni on – oman arvioni mukaan – ainakin tällä hetkellä hiukan pitempi nimilista, toivottavasti se säilyy jatkossakin.
Kukaties tämän uuden harrastukseni - blogikirjoittamisen (01.07.2014 alkaen) - myötä muutamia aktiivinimiä putkahtaa aikanaan esiin.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Venäjän mediassa kerrotaan Suomesta nyt uudella tavalla...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan - tuttua, asiallisenhyvää tekstiä... 
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Politiikka    |   Kolumni

Venäjän mediassa kerrotaan Suomesta nyt uudella tavalla

Venäjän uusi ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan, kirjoittaa kolumnissaan Jarmo Mäkelä.


Loppuvuodesta yksi suomalainen sai Venäjän mediassa osakseen huomiota yli kaikkien muiden: Joulupukki. Median raporteista päätellen tämä hyvän tahdon lähettiläs ehti joulun alla lähes kaikkialle – Karjalasta Moskovaan ja aina Uralille saakka.



Joulupukki on pitkään ollut Venäjällä kunnioitettu merkki­henkilö ja raportteja hänen ja Pakkasukon välisistä ”huippukokouksista” on Venäjän mediasta voitu lukea aina silloin tällöin. Tänä jouluna hän sai kuitenkin osakseen poikkeuksellisen laajaa ja yksinomaan myönteistä julkisuutta.

SYYNÄ VOI olla joulukuun alussa voimaan astunut uusi Venäjän ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje. Siinä Suomen ja Ruotsin asema Venäjän etujen kentässä on arvioitu uudelleen. Sen sijaan, että ne luettaisiin Venäjää ympäröivien vihamielisten maiden rintamaan, kuten tähän asti, pysyminen sotilasliittojen ulkopuolella nähdään nyt Venäjän kannalta myönteisenä, tukea ja kunnioitusta ansaitsevana piirteenä.

Tämä muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan. Tähän asti mediassa on yritetty epätoivoisesti luoda mielikuvaa, että Johan BäckmaninJanus Putkosen ja Ilja Janitskinin kaltaiset Venäjän politiikan myötäilijät edustavat Suomen kansan todellisia syvimpiä tuntoja. Tällainen vaikutelma syntyy, kun vain heitä ja heidän hengenheimolaisiaan riittävän usein nostetaan esiin.

Samaan aikaan Suomessa Venäjän toimista esitetyt kriittiset mielipiteet ja niiden esittäjät on neuvostotyyliin tuomittu ”russofobiaksi”.

KAIKKI TÄMÄ on saanut yhä suuremman osan suomalaisia kokemaan Venäjän toiminnan uhkaavana ja pelottavana, mikä on palvellut Venäjän pyrkimyksiä huonosti. Tähän voi olla tulossa muutos.

Ei niin, etteikö Venäjän hännystelijöitä, joita Vladimir Lenin sattuvasti kuvasi ”hyödyllisiksi idiooteiksi”, tarvittaisi edelleen. He säilyttävät asemansa, koska heille on yhä monenlaista käyttöä, mutta heidän merkityksensä vähenee.

Sen sijaan Venäjän poliittisten pyrkimysten uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä pyritään Suomessa vahvistamaan tarttumalla uudella tavalla sisäisen keskustelumme tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Hyvä esimerkki siitä, kuinka suurvalta pitää huolen omistaan, on tapa, jolla Venäjällä uutisoitiin espanjalaisen oikeuden päätös luovuttaa nettijulkaisu MV-lehden perustaja Ilja Janitskin Suomeen.

Svobodnaja pressan Ljudmila Nikolajevan mukaan syy Janitskinin ahdisteluun on selvä. Vaikka Suomen viranomaiset eivät halua sitä myöntää, ”juuri Janitskinin Venäjää kohtaan tuntema sympatia...on häneen kohdistuvan vainon pääasiallinen syy”.

ENSIMMÄINEN merkki uudenlaisesta pyrkimyksestä tavoitella uskottavuutta puolestaan näkyi Imatralla kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen ampumistapauksen yhteydessä. Suomessa kehitelty venäjämielinen provokaatio, jossa ampujan väitettiin olleen suomalainen upseeri ja ammuttujen venäläisiä, torjuttiin Venäjän mediassa tuoreeltaan.

Pyrkimys arvioida Suomen asemaa uudella tavalla näkyi myös tavassa, jolla Venäjän mediassa käsiteltiin ehdotusta, jonka mukaan Suomen tulisi solmia sotilassopimus Venäjän kanssa.

Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta julkaisi 22.12. ehdotusta koskevan uutisen otsikolla ”Turva on lähellä”. Kirjoittaja Nadežda Jermolajeva kertoi harhaanjohtavaan tapaansa, että ehdotuksen teki ”Maanpuolustuskorkeakoulun johtava professori” Alpo Juntunen ja että ehdotus ”julkaistiin puolustusministeriön tuella”.

Todellisuudessa Juntunen on jäänyt Strategian laitokselta eläkkeelle vuosia sitten ja lienee esittänyt ajatuksensa yksityishenkilönä.

Aiemmin aiheen käsittely olisi varmasti jatkunut näillä urilla, mutta nyt uuden suunnan antoi verkkolehti Svobodnaja pressa. Se oli haastatellut asiasta kahta venäläistä asiantuntijaa.

Maan sotateollisen komission kollegion asiantuntijajäsen Viktor Murahovski ilmoitti pitävänsä koko ajatusta utopistisena eikä uskonut suomalaisten hyväksyvän sitä.

Entinen kansanedustaja Viktor Alksnis oli vielä jyrkempi. Hänen mielestään Suomen ja Venäjän sotilasliitto on periaatteellisesti mahdoton, eikä sellaisesta pidä edes puhua. ”On tärkeä muistaa, että Suomi kannattaa puolueettomuutta, eikä sitä pidä yrittää työntää minkään sortin liittoumien jäseneksi”, Alksnis huomautti.

Toisin kuin toimittaja Jermolajeva, herrat olivat selvästi jo omaksuneet uuden konseptin.

Uusi "turha" Tuntematon sotilas-elokuva...

Kirjoitin 04.06.2015 seuraavaa:

Elokuvantekijä, ohjaaja Aku Louhimies on kiistaton ammattilainen alallaan. 

Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas on tehty tähän saakka kaksi eri versiota. Edvin Laine ohjasi mustavalkoisen version vuonna 1955 ja Rauni Mollberg teki oman tulkintansa vuonna 1985. 

Alla olevassa artikkelissa todetaan:

Samaan aikaan moni esimerkiksi elokuva-alalla ihmettelee, miksi Tuntematon pitäisi kuvata elokuvaksi vielä kolmannen kerran. Samalla rahalla ja innostuksella kun voisi tehdä pari-kolme muuta elokuvaa.

Juuri näin itsekin ajattelen. Paljon aikaa, vaivaa ja tupakkia sekä nimenomaan rahaa säästyy, jos hankkeesta luovutaa nyt mutta...

Toisaalta haluan ymmärtää, että euron/dollarinkuvat silmissä tässä dynaamisesti liikutaan, koska romaani on erinomainen ja aihe tässä maailmantilanteessa varsin ajankohtainen. Arvelen lisäksi, että taitava ohjaaja saa kukaties revittyä/reviteltyä romaanista uusia, ennen toteuttamattomia elementtejä uudentyyppisen katsojakunnan eteen.

Avoimesti totean, että minulle olisi riittänyt jo tuo ensimmäinen, Edvin Laineen ohjaama mustavalkoinen versio. Se on mielestäni se ainoa oikea Tuntematon sotilas-elokuva.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä sellaisenaan:

Suomen puoluekannatusarviot joulukuussa 2016...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kokoomuksen rattaisiin soraa joulukuussa – SDP ja keskusta karkumatkalla

Politiikan kärjessä näyttää olevan tärkeintä, että puolue pysyy otsikoissa. Ylen joulukuun mittauksessa SDP:n ja keskustan taistelupari säilytti asemansa, mutta hiljaiseloa viettänyt kokoomus vajosi.
Puolueiden kannatus
Grafiikka.
Taloustutkimus / Yle Uutisgrafiikka
Taloustutkimuksen Yle Uutisille tekemässä kyselyssä mitattiin tällä kertaa puolueiden kuntavaalikannatusta. Äänestäjät ovat edelleen epävarmoja, sillä puoluekantansa kertoi vain 57,6 prosenttia kaikista vastanneista.
Puoluekantansa kertoneiden määrä on jäänyt koko syksyn ajan selvästi alle 60 prosentin.
Kuntavaalit ovat huhtikuun alussa ja Ylen puoluekannatuskyselyissä mitataan tulevina kuukausina puolueiden kuntavaalikannatusta. Keskustelu kuntavaaleista on ollut vielä laimeaa, joten tulokset kertovat edelleen enemmän puolueiden yleiskannatuksesta.
Muistin virkistykseksi tässä lokakuun 2012 kuntavaalien kärki: kokoomus 21,9, SDP 19,6, keskusta 18,7 ja perussuomalaiset 12,3 prosenttia äänistä.

SDP päätti vuoden ykkösenä

Suurin oppositiopuolue SDP on syksyn aikana jälleen vakiinnuttanut paikkansa suosituimpana puolueena. Demarit kävivät kärjessä jo viime talvena, mutta kesällä kannatus notkahti alle 20 prosentin.
Kannatusnotkahduksessa saattoi näkyä SDP:n tuki työmarkkinoiden keskusjärjestöjen solmimalle kilpailukykysopimukselle, jota Sipilän hallitus oli voimakkaasti ajanut.
Syksyllä hallituksen politiikka on tarjonnut oppositiolle runsaasti iskun paikkoja. Edes SDP:n eduskuntaryhmän sisäiset valtataistelut eivät ole tuoneet lommoja puolueen kannatukseen.

Keskusta pysyi SDP:n tuntumassa

Pääministeripuolue keskustan kannatus on seilannut lähes koko vuoden 20 prosentin rajan yläpuolella. Vain lokakuussa suosioluvut painuivat alle 20 prosentin.
Pääministeri Juha Sipilän suosio on vuoden aikana rapissut ja lokakuun lopulla Sipilä joutui vaikeuksiin myös keskustan sisällä, kun hänen ministeriehdokkaansa Mika Lintilä voitti vain niukasti Mauri Pekkarisen.
Keskustan nousu pääministeripuolueeksi on nojannut pitkälti Sipilän henkilöön, joten tähän liittyvät riskit toiseen suuntaan ovat myös olemassa. Merkkejä Sipilän hermostumisesta on ollut näkyvissä muun muassa pääministerin tulikivenkatkuisissa suhteissa tiedotusvälineisiin, erityisesti Yleen.

Kokoomus kadotti myötätuulen

Valtiovarainministeripuolue kokoomus vaihtoi kesällä puheenjohtajaa ja valtiovarainministeriä. Alexander Stubb sai mennä ja tilalle nousi Petteri Orpo.
Kannatusmittausten perusteella Orpon alku kokoomusjohtajana on ollut vähän hakemista. Heti puoluekokouksen jälkeen kannatus nousi, mutta valtiovarainministerin ensimmäisen budjetin valmistelu pudotti suosiota.
Syksyllä Orpo näytti saavan kokoomuksen kannatuksen nousu-uralle, mutta joulukuu pilasi kaiken. Kokoomus on jäänyt politiikan puheenaiheissa SDP:n ja keskustan varjoon.

Vihreillä takana nousun vuosi

Oppositiosta vihreät on onnistunut vakiinnuttamaan kannatuksensa tänä vuonna 13–14 prosentin tuntumaan. Se on selvästi korkeampi taso kuin viime eduskunta- ja kuntavaalien 8,5 prosentin äänisaaliit.
Huhtikuun kuntavaleissa punnitaan, joko vihreät pystyy muuttamaan suosionsa paremmin myös ääniksi.
Vihreillä on edessä vilkas vuosi. Puolue yrittää saada presidenttiehdokkaansa selville helmikuussa ja toukokuussa on edessä puoluejohtajan vaihdos.

Perussuomalaisten kannatus juuttui

Perussuomalaisille kulunut vuosi on ollut vaikea. Kannatus romahti jo runsas vuosi sitten alle kymmenen prosentin, eikä suosio ole sieltä noussut.
Perussuomalaiset kisaa tällä hetkellä samassa sarjassa vasemmistoliiton kanssa. Vuoden lopulla vasemmistoliitto putosi vuoden alimpiin lukuihin ja perussuomalaiset repi vähän eroa.
Pienistä oppositiopuolueista Vaasan keskussairaalan laajan päivystyksen puolesta taistellut RKP onnistui keräämään vuoden parhaat lukemansa ja kristillisdemokraatit pysyi ennallaan.
Taloustutkimus haastatteli kannatusmittausta varten yhteensä 1946 henkilöä. Haastattelut tehtiin 7.–28.12.2016, ja virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta noin 2,4 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin.
Voit ladata tutkimusaineiston tästä itsellesi PDF-tiedostona(siirryt toiseen palveluun).

Historiateos: Laitakari Leivän ja sahan saari...

Olen lueskellut Joulupukin tuomaa Laitakarista kertovaa kirjaa nimeltään Leivän ja sahan saari – mielenkiintoista…

Kirjatoimikuntaan on kuulunut: Timo Hietala, Rauni Huusko, Eine Manninen ja Allan Slotte.

Kirjan luettuani huomasin tunteneeni ja tuntevani monia laitakarilaisia.
Ehkä tunnetuin heistä oli Marina Takalo, jota olen moneen otteeseen aikanaan jututtanut - persoonallinen mummo...

Erityisesti minua kirjassa kiinnosti Laitakarin sahan järjestyksessä toinen - vuosina 1866-1890 ollut sahanhoitaja, inspehtori Petter Juhonpoika Tuhkanen (s. 22.6.1840, k. 4.6.1899), joka oli isoisäni Aukusti Pyykön eno eli äidin veli...


Pieni tekstinpätkä henkilökohtaisena näkemyksenä em. henkilöstä lienee paikallaan:

Kemissä on ollut historiansa aikana muutamia ihmisiä, jotka omalla työpanoksellaan, aktiivisuudellaan ja oivalluksillaan ovat vaikuttaneet talousalueellemme/seutukunnallemme kiistatta paljon.
He ovat usein ns. suurelle yleisölle täysin tuntemattomia, mutta kuitenkin merkittäviä kemiläisiä, joiden toiminnoista olisi syytä ottaa oppia – Suuria kemiläisiä...

Eräs heistä on ehdottomasti Petter Tuhkanen. 

Petter Tuhkanen uutterana, taitavana ja kykenevänä ihmisenä teki töitä Laitakarin sahamiljöössä edeten loppujen lopuksi kyseisen sahan inspehtoriksi, isännöitsijäksi eli sahan johtajaksi.
Hän toimi saarella sekä kaupungissa, Sauvosaaressa kauppiaana, jolle inhimillisyys luotonannossa ja luottamus sahatyöntekijöihin on tarinoiden mukaan ollut silmiinpistävää.

Petter Tuhkanen osti Laitakarin höyrysahan perustajalta, oululaiselta Johan Gustav Bergbomilta Sauvosaaresta Kemin kaupungin tontin nro 1, jolle hän rakennutti useita rakennuksia vuonna 1875...

Kyseinen Bergbom oli saanut kyseisen tontin Kemin kaupungilta yhden 1 markan muodollisella kauppahinnalla.
Pekka Tuhkanen osti kyseisen tontin itselleen kahdensadan markan kauppahinnalla, mutta se ei köyhää kirpaissut, sillä Pekka Tuhkanen oli siihen aikaan Kemin neljänneksi varakkain henkilö!”

Kyseinen paikka on Kemin kaupungin ehkä tunnetuimmassa korttelissa nro 107 ja se tunnetaan nykyisin Kemin Kaupungin edustustiloina ns. Jänkälänä.

Kyseinen tila on tällä hetkellä vuokrattuna yrittäjä, ravintolanpitäjä Kauko Hyväriselle, joka isännöi myös Kemin Puistopaviljonkia.

Oikeastaan kyseinen paikka olisi nimettävä tontin/kiinteistön alkuperäisen rakentajan mukaisesti Tuhkaseksi.

Petter Tuhkanen todennäköisesti omalta osaltaan on oleellisesti vaikuttanut siihen, että isoisäni on aikanaan muuttanut Kainuusta, Kuhmon Lentiirasta Kemiin...

Minulle on tullut mielikuva Petter Tuhkasesta hyvänä ihmisenä, yrityksensä ja elinyhteisönsä eteen tekevänä henkilönä.
Ne ovat mm. asioita, joita elämässä on syytä arvostaa ja pyrkiä itse toimimaan sen mukaisesti.