maanantai 31. lokakuuta 2016

Jääkiekkoluistinten huippumerkki Bauer hakeutuu konkurssiin...

Kirjoitin keväällä Aika kultaa muistot-tekstin:

Tänään keskiviikkona 09.03.2016 toiseen pihaliittymäämme Isä-Erkinmikon tuoma iso, kannellinen tyhjennyslava/-kontti viedään pois. Yllättävän paljon sinnekin loppujen lopuksi kertyi tarvaraa - sekalaista tavaraa, pääasiassa sekajätettä niin kuin kontin päädyssä lukeekin.
Olemme toisin sanoen tyhjentäneet piharakennuksen autotallista ylimääräistä rompetta, osittain myös varastorakennuksen vaatehuoneesta...

Pelastin aamulla kuormasta entiset luistimeni. Miksi ihmeessä? Siksi, että niihin liittyy - omasta mielestäni - mielenkiintoinen tarina.
Luistimet olivat aikanaan jääkiekkoluistimien huippua. Bauer-merkkiset, joissa on ulkokuori täysin mustaa muovia ja niissä on eriksenn pehmeät ns. sisäkengät. Miten sellaiset huippuluistimet minun haltuuni ovat joutuneet?

Elettiin 1970-1980 lukujen vaihdetta. Asuimme Saimaanharjulla, Taipalsaaren kunnan puolella Saimaan rannalla.
Naapurissamme oli isokokoinen nuorimies, joka pelasi jääkiekkoa Saipan juniorijoukkueessa muistaakseni B-junioreissa.
Hän oli ostanut uudet luistimet ja tarjosi vanhoja, vähän käytettyjä minulle. Pojillemme ne olivat siinä vaiheessa aivan liian suuret. Koska ne eivät olleet hinnankiroissa, ostin ne.

Olen niillä aikanaan muutaman kerran luistellut. Ne ovat jalassa "taivaallisen hyvät" ja jos terät ovat kunnossa = teroitetut - ei kun menoksi. Kyseiset luistimet tukevat nimenomaan nilkkoja erinomaisesti. Niillä voinee iäkkäämpikin ns. letkunilkka luistella, jos muutoin kunto riittää...

Viimeksi olen niillä luistellut Ruotsin puolella Haaparannan jäähallissa 1990-luvun alkupuolella Kemin Lämäreiden silloisen edustusjoukkueen käydessä siellä harjoittelemassa. Olin siihen aikaan kyseisen seuran puheenjohtaja ja päätin kokeilla luistimia jäähallijäällä.

Apuna minulla oli rekvisiittana uusi "raitin" maila, jonka olin ostanut Kemin City Sportista Uusitalon Joukolta.
Mukava oli luistella ja muistaakseni pysyin pystyssäkin, totta kai kypärä oli päässäni varmuuden vuoksi.
Kyseisen mailan luovutin sittemmin Kemin Lämäreiden silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle. Hän lupasi löytää sille hyvän käyttötarkoituksen.

Maila oli käytännössä uusi, käyttämätön. Pitääpä tarkistaa, mita mailalleni on tapahtunut.

Joka tapauksessa Baur-luistimet ovat tallessa nyt päärakennuksen autotallissa muutamien muiden nostalgisten urheiluvälineiden kanssa. Kukaties niistäkin on syytä jossakin vaiheessa kirjoittaa tekstinpätkä...

___________________________________________________________________

Miten edellinen tarina liittyy alla olavaan? Eipä juuri muutoin kuin tuon Bauer-nimen vuoksi.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Jääkiekkoluistinten huippumerkki Bauer hakeutuu konkurssiin

URHEILU  


POHJOISAMERIKKALAINEN urheilualan yritys Performance Sports Group Ltd hakeutuu konkurssiin ja etsii uutta ostajaa toiminnalleen.
Performance Sports Group Ltd:n konkurssi nousee isoksi uutiseksi jääkiekkomaailmassa, kun yhtiö omistaa Bauerin luistinmerkin.
BAUER on yksi perinteisimmistä ellei perinteisin merkki jääkiekkomaailmassa, ja lukuisat huippupelaajat ovat käyttäneet urallaan jossain vaiheessa Bauerin luistimia. 
Bauerin tuotemerkin alle ja jääkiekkovalikoimaan kuuluvat luistinten lisäksi kaikki muut lajiin liittyvät varusteet. Lisäksi yhtiöllä on omistuksessaan Eastonin tuotemerkki, joka on erityisen tunnettu mailoistaan.
Yhtiö tekee myös baseball-räpylöitä ja muita urheilutuotteita. Performance Sports Group Ltd ilmoitti konkurssista Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdäkseen helpommaksi toimintojensa uudelleen järjestelyn ja edelleen myymisen.
YHTIÖ aikoi asettaa varallisuutensa huutokauppaan, mutta sillä oli myös 575 miljoonan dollarin (525 milj. euroa) myyntisopimus investointiyhtiöille, joita johtaa Sagard Capital, joka on Baueria edustavan firman suurin yksittäinen omistaja.
Performance Sports Group Ltd varat ovat 500 miljoonan ja miljardin välissä maksuvelvoitteet liikkuvat samoissa lukemissa.
Bauerin luistimia on myynnissä myös suomalaisissa urheiluliikkeissä.
Lähde: Reuters

Tulisijojen ja savuhormien puhdistus > nuohous...

Olen hetken aikaa ihmetellyt, että missä viipyy postilaatikkoon perinteisesti tuleva ilmoitus seuraavasta nuohousajankohdasta. Mietin jo, onko se mennyt mainosten mukana kierrätykseen.

Ei ilmeisesti, sillä luettuani alla olevaa tekstiä minun tehtävänä on ottaa yhteyttä nuohoojaan. Sen tein juuri hetki sitten sähköpostin välityksellä katsottuani vanhasta laskusta sähköpostiosoitteen.

Arvelen, että en ole ainoa, joka on "herännyt" asian suhteen, joten siksi tämä teksti on varmaan aiheellinen.
Mekin olemme aktiivisesti käyttäneet päärakennuksen varaavaa takkaa. Pikkupuolen tulisijat ovat olleet vähällä käytöllä.

Tekstinpätkä Palastuslaitos Lappi-sivuilta:

Nuohous

Lapin pelastuslaitoksen alueen kunnissa on käytössä piirinuohousjärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että suorittaakseen lakisääteisen velvoitteensa, on rakennuksen omistaja ja haltija velvollinen sopimaan nuohouksesta alueensa piirinuohoojan tai tämän palveluksessa olevan nuohoojan kanssa.

Nuohous on osa turvallisuuden valvontaa

Jos nuohooja havaitsee tulisijoissa ja savuhormeissa vikoja tai puutteita, joista voi aiheutua tulipalon vaara, hänen on ilmoitettava niistä kirjallisesti nuohottavan kohteen edustajalle ja pelastuslaitokselle. Jos nuohooja toteaa tikkaiden, kattokulkutien osien tai katon turvavarusteiden olevan sellaisessa kunnossa, ettei nuohoustyötä voida suorittaa turvallisesti, on hänen ilmoitettava myös niistä kirjallisesti nuohottavan kohteen edustajalle ja
pelastuslaitokselle.

Saako nuohota itse?

Tulisijojen ja savuhormien puhdistusta voi tehdä itse tarpeen mukaan, mutta lakisääteinen nuohous tulee suorittaa ammattipätevyyden omaavan nuohoojan (piirinuohooja) toimestaasetuksen määrittelemin väliajoin.

Nuohouksen valvonta

Lapin pelastuslaitoksen alueella nuohousta valvovat paikalliset pelastusviranomaiset. He ottavat vastaan palautetta nuohoustoiminnasta.

Nuohoojan yhteystiedot, määrävälit, päätökset ja oppaat:

Linnut ihmeissään kotikoivumuutoksista...

Meillä on aikanaan ollut tonttimme toisen liittymän varrella äitini - 1950- ja -60-lukujen vaihteessa - istuttama koivukuja. Tällä hetkellä koivuista on enää jäljellä neljä. Voi olla, että ensi keväänä määrä vähenee kahteen.
Lähellä varastorakennuksen luiskaa, kallellaan olevasta koivusta oli viikonvaihteessa linnunpönttö "lipsahtanut" ylösalaisin...

Tikapuut esiin ja tutkimus käyntiin, mitä on tapahtunut. 

Pöntöstä oli lohjennut lähes viiden senttimetrin suikale pystysuunnassa. Olin jo heittämässä sen roskiin, mutta tulin katumapäälle.
Puhdistin sisältä ja toin sen sisälle kuivamaan. Puuliimalla ja pienillä nauloilla arvelen saavani pöntön käyttökuntoon. 

Todettakoon, että kyseisessä linnunpöntössä ovat vuosien saatossa pesineet kirjosiepot, sinitiaiset ja muistaakseni tiaisetkin. Useimmin sinitiaiset...

Miksi korjausoperaatioon päädyin? Siksi, että olen ostanut pönttöjä Keminmaassa järjestettäviltä Perhemetsäpäiviltä, jotka ovat olleet perinteisesti Kallinkaalla loppukesästä.

Nyt linnuille ei tule välivuotta. Tosin kyllähän noita pönttjä saa muualtakin ostetuksi.

Linnut ovat käyneet ihmettelemässä linnunpöntön puuttumista. Väliaikaisesti kotikoivun oksasta roikkuu lasiseinällinen metallinen rakennelma, "kynttiläteline/lyhty", jonka seinien suojiin voi kynttilän pistää palamaan.

Tuntuu, että ihmettelijöinä ovat olleet myös pihaharakat, varis jopa oravakin - mene ja tiedä, saattaa tosin olla, että mielikuvitukseni hiukan "laukkaa"...


Käväisin Suomen Trafin erinomaisilla nettisivuilla...

Kesäautomme on poistettu hetki sitten liikenteestä Trafin nettipalveluja hyväksi käyttäen.
En ole tietotekniikan asiantuntija, mutta ainakin em. sivuilla itse asia hoitui vaivattomasti. 

Tietoa sivuilla on valtavasti. Käytin ainoastaan sen, mikä oli aivan välttämätöntä. Autolla saa vielä ajaa tämän päivän aikana, mikäli se on välttämätöntä.
Auto on ajettu päärakennuksemme päätyyn odottamaan lumen tuloa ja pakkasia = talven tuloa. Entinen talviautomme on lähes samoilla sijoilla... 

Nyt täytyy yrittää totutella uuden, päärakennuksen tallissa olevan, mahdollisen ympärivuotisen auton käyttöön. Saapa nähdä onnistummeko siinä...

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Vain elämää loppuu, ja on aika julkistaa, kuka on syksyn itkuisin artisti...

Jo on aikakin > täysin epäaito ja teennäinen formaatti, jolla ihmiset saatiin toki koukutettua television ääreen.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Vain elämää loppuu, ja on aika julkistaa, kuka on syksyn itkuisin artisti

KUUKAUSILIITE  


VAIN ELÄMÄÄ on ollut tänäkin syksynä television katsotuin viihdeohjelma.
Perjantai-iltaisin miljoonayleisöjä Nelosella keräävä suosikki saattaa olla myös syksyn vihatuin tv-ohjelma, sillä kriittisten katsojien mielestä se sisältää sekä tuotesijoittelua että itkusijoittelua.
Itku on ollut sarjalle leimallista kaikilla kausilla. Tämän kauden esikoisitkut nähtiin ruudussa, kun ensimmäistä jaksoa eli Lauri Tähkän päivää oli kulunut 34 sekuntia. Itkusijoittelun huipennus nähtiin tämän viikon perjantaina esitetyssä seitsemännessä jaksossa eli Anna Puun päivässä, jossa artistit pyysivät jo ennen kuin Chisun esitys oli edes alkanut tuotantoryhmän jäsentä jakamaan heille tukon paperinenäliinoja.
No, paljonko sitä itkua oikeasti on ja kuka itkee eniten? Katsotaan. Pannaan kaikki seitsemän artistien päivää pyörimään ja otetaan sekuntikello käteen. Kello lähtee juoksemaan joka kerta, kun artisti alkaa ruudussa selvästi itkeä.
Tulos on selvä: Eniten jaksoissa kyynelehtii iskelmälaulaja Suvi Teräsniska, 3 minuuttia ja 15 sekuntia. Vähiten itkee muusikko Mikko Kuustonen, jolle kertyy itkeskelyaikaa 1 sekunti – joskin on tulkinnanvaraista, voiko hänen silmäkulmien hipaisujaan laskea itkuksi lainkaan.
Seitsemässä jaksossa artistit itkevät yhteensä 11 minuuttia ja 36 sekuntia. Kun sen suhteuttaa jaksojen kokonaiskestoon, 7 tuntiin, 33 minuuttiin ja 53 sekuntiin, tiedetään, että itkusijoittelua oli tällä kaudella 2,6 prosenttia ohjelma-ajasta.
Vain elämää -ohjelmasta nähdään ensi viikolla vielä kauden päätösjakso. Perjantaina esitetään artistien yhteispäivä.

Tulokset: Näin Vain elämää -ohjelmassa itkettiin
Suvi Teräsniska: 195 sekuntia
Mikael Gabriel: 127 sekuntia
Anna Puu: 109 sekuntia
Chisu: 98 sekuntia
Hector: 88 sekuntia
Lauri Tähkä: 78 sekuntia
Mikko Kuustonen: 1 sekunti

Tarja Halonen kertoi Putinille, kuinka kirkonkellot soivat Suomessa Aleppon uhreille – Putinilta ärtynyt vastaus...

Alla oleva artikkeli tuo selkeästi esiin sen tosiasian, että em. Valdai-kokous on puhtaasti Venäjän ja nimenomaan presidentti Valdimir Putinin järjestämä mediasirkus. Sen hän kiistatta taitaa.

Valdai-kokous on täysin hyödytön tapahtuma, joka ei vie maailmanrauhaa metriäkään eteenpäin, kukaties päinvastoin.

Alla oleva liittyy tuttuun jatkosarjaan: En minä mutta pojat - ei mitään uutta itärintamalta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Tarja Halonen kertoi Putinille, kuinka kirkonkellot soivat Suomessa Aleppon uhreille – Putinilta ärtynyt vastaus

Putin kommentoi Suomesta lähtenyttä ilmiötä Valdai-keskusteluissa Sotšissa ja puolusti voimakkaasti Venäjän toimia Syyriassa

POLITIIKKA 

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja presidentti Tarja Halonen.

SUOMESTA lähtenyt ilmiö, jossa seurakunnat soittivat kirkonkelloja Syyrian Aleppon pommitusten uhreille, ei näytä miellyttäneen Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia.
Putin kommentoi asiaa ärtyneesti äskettäin Venäjän Sotšissa, jossa järjestettiin niin sanotut Valdai-keskustelut 24.-27. lokakuuta.
Kyseessä on ”Venäjän Davosiksi” kutsuttu suljettu tapaaminen, jonne kutsutaan tutkijoita ja poliitikkoja keskustelemaan maailman tilasta. Putin on osallistunut Valdai-tapaamisiin joka vuosi.
Tänä vuonna paikalla oli myös presidentti Tarja Halonen, joka osallistui viime torstaina yhteiseen paneelikeskusteluun Putinin kanssa.


Halosen ja Putinin lisäksi Valdai-tapaamisen päättäneeseen paneelikeskusteluun osallistuivat Itävallan entinen presidentti Heinz Fischer ja Etelä-Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki. Paneelikeskustelu on purettu englanniksi Venäjän presidenttihallinnon kotisivuilla. Hallinto julkisti myös videon paneelikeskustelusta sivuillaan.
HALONEN halusi omassa aloituspuheenvuorossaan kertoa kotikaupunginosastaan Kalliosta ja sen kirkon aloittamasta kirkonkellojen soitosta Aleppon uhreille. 
Kelloja soitettiin päivittäin aina lokakuun 24. päivään asti, ja tapa levisi muihinkin seurakuntiin Suomessa ja myös ulkomailla – video alla:
Kallion kirkon kellot soivat Aleppolle
Kallion kirkon kellot soivat Aleppolle
Kallion kirkon kelloja soitettiin Aleppon muistolle. Toimittaja: Suvi Vihavainen, kuvaus ja leikkaus: Janne Järvinen
Halonen viittasi myös siihen, että Suomessa kirkot ovat avanneet ovensa turvapaikanhakijoille, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa.
”Kansalaismielipide monissa maissa näkee, mikä on oikein ja mikä väärin. Kansalaiset sanovat, että väkivallan Syyriassa, Jemenissä ja monissa muissa paikoissa täytyy loppua ja meidän täytyy suhtautua toisiimme inhimillisemmin”, Halonen sanoi omassa osuudessaan.
PUTININ mukaan ”kellojen pitäisi soida myös niille, jotka nyt menettävät henkensä Mosulissa ja sen läheisyydessä”.
”Tietojeni mukaan terroristit ovat ampuneet yli 200 ihmistä pysäyttääkseen hyökkäyksen Mosuliin. Älkäämme unohtako tätä. Entä Afganistan? Kokonaisia 120 ihmisen hääseurueita on pyyhkäisty kuoliaaksi yhdessä ilmaiskussa. Yhdessä iskussa! Olemmeko unohtaneet tämän? Entä se mitä tapahtuu Jemenissä? Antaa kellojen soida kaikille näille viattomille uhreille”, Putin sanoi.
Putin puolusti voimakkaasti Aleppon pommituksia, joita eniten paneelikeskustelussa kritisoi Itävallan entinen presidentti Heinz Fischer.
Fischerin mukaan Venäjän pitäisi ottaa huomioon, että tietyt sotilaalliseen voimaan liittyvät ja kansainvälisen lain kanssa ristiriidassa olevat toimet ”ärsyttävät ja huolestuttavat” Euroopassa.
”Tuore esimerkki on Krimin niemimaa. Aleppo puolestaan symboloi sitä, miten vaikeaa on erottaa terroristeja vastaan taisteleminen ja viattomien ihmisten pommittaminen”, Fischer sanoi.
”Me kuulemme koko ajan vain Aleppo, Aleppo, Aleppo”, Putin sanoi omassa pitkässä vastauspuheenvuorossaan.
”Mistä tässä on kyse? Jätämmekö terroristien pesäpaikat rauhaan, vai pakotammeko heidät ulos samaan aikaan kun yritämme minimoida ja välttää siviiliuhrit? Jos on parempi olla tekemättä mitään, sitten ei Mosuliinkaan pitäisi mennä. Jätetään sitten kaikki nykyiselleen”, Putin vastasi.
PUTIN nosti esiin Haloselle vastatessaan myös presidentti Sauli Niinistön aloitteen, jonka mukaan venäläisten sotilaskoneiden tulisi pitää Itämerellä lentäessään päällä transpondereita eli paikantavia tunnistimia. 
”Tämä ei tullut esiin meidän aloitteestamme, vaan nousi esiin, kun vierailin Naantalissa Suomessa. Täysin yllättäen Suomen presidentti Niinistö ehdotti, että venäläiskoneet eivät lentäisi transponderit pois päältä.”
Putin sanoo huomauttaneensa Niinistölle, että Itämeren alueella on enemmän Naton sotilaskoneiden kuin venäläiskoneiden lentotoimintaa.
Putin kertoi luvanneensa Niinistölle ottavansa asian esiin seuraavassa Naton ja Venäjän välisessä kokouksessa.
”Voin kertoa, että näin teimme. Lopputulos oli se, että Nato torjui Putinin ehdotuksen, kuten he sanoivat. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä Putinin kanssa. He torjuivat Suomen presidentin ehdotuksen.”
Valdain päätöskeskustelu kesti yli kolme tuntia. Keskustelu oli ensi alkuun paneelikeskustelun tyylinen, mutta kun keskusteluun alettiin ottaa kansainvälisen yleisön kysymyksiä, ne olivat käytännössä kaikki osoitettuja Vladimir Putinille.
VALDAI-KOKOUKSESSA oli mukana 130 osallistujaa 35 maasta. Yksi mukana olleista, kansainvälisen politiikan professori Daniel Drezner Tuftsin yliopistosta Yhdysvalloista pohtii kolumnissaan Washington Post –lehdessä, onko yhdysvaltalaisen tutkijan kannalta järkevää osallistua tilaisuuteen nyt, kun maiden välillä on jännitteitä.
Drezner arvioi, että tilaisuudella on iso pr-arvo Venäjälle, mikä on viime vuosina painottunut entistä enemmän.
Aiempina vuosina Valdai oli suljetumpi niin sanottu off the record –tilaisuus. Nyt suuri osa keskusteluista televisioidaan. Myös keskustelujen painotus on Dreznerin mukaan muuttunut: aiemmin keskityttiin Venäjään, nyt puhutaan kaikkien muiden ongelmista.
”Russia Today (tv-uutiskanava) haastattelee kaikki amerikkalaiset, jotka vain saa kiinni, mukaan lukien minut. On ilmeinen riski, että osallistuminen antaa suuremman legitimiteetin hallitukselle, jota on viime aikoina syytetty useista vähemmän legitiimeistä toimista”, Drezner kirjoittaa.
HS yritti saada Tarja Haloselta kommentit Valdai-tapahtumasta, mutta Halonen ei ole vastannut.

Se on öpauttiarallaa ihan hiinä ja hiinä – ärsyttävimmät sanat ja sanonnat koottiin kirjaksi...

Eipä tuohon ole muuta sanottavaa/kirjoitettavaa...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Se on öpauttiarallaa ihan hiinä ja hiinä – ärsyttävimmät sanat ja sanonnat koottiin kirjaksi

HANNU MÄNTTÄRI
Tuija SiltamäkiAamulehti
Täältä pesee, härifrån tvättas!
Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Hoidetaan asia nyt hetimmiten pois päiväjärjestyksestä ja todetaan näin suoralta kädeltä, että suomen kieli ihastuttaa ja vihastuttaa. Ketä, enään, broisku ja elikkäs herättävät raivoa immeisissä, ja niiden vihaamista myös rakastetaan ihan sata lasissa. Ärsyttävimmät sanat ja sanonnat ovat keskustelupalstojen vakioaiheita, ja niistä kohkataan sekä oikeilla että virtuaalisilla turuilla ja toreilla.
Eittämättä pahimmat ilmaisut – kuten öpauttiarallaa ja näillä mennään – ovat niin pahoja, että on ihan hiinä ja hiinä, kestääkö niitä ilman muutamaa neuvoa antavaa bischofshofenia elikkäs ölkkenböögeliä elikkäs kuppia elikkäs märkää elikkäs kuningas alkomahoolia.
Mielenterveys huutaa hoosiannaa etenkin silloin, kun muotisanojen kuuminta hottia puskee jatkuvalla syötöllä joka tuutista. Siinä meinaa meikämandoliinillakin – vaikken mikään eilisen teeren poika taikka tyttö olekaan – toisinaan lipsahtaa multicolourhaukotus elikkäs ihan norjan puhumiseksi menee.
Asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukun kautta takaisin aiheeseen. Makuasioista ei voi kiistellä, sanoi koira, kun muniaan nuoli, joten miksi muiden puhe- taikka kirjoitustavoista pitäisi henkäistä vihrtäviä palkokasveja hengitysteihin?
Kirjailija ja kustantaja Jari Tammi fundeeraa kielen pulmatiikkaa omin pikku kätösin askartelemassaan paskartelemassaan läpyskässä Suuri Ällösanakirja – Piinakiinaa pitkässä juoksussa (Pikku-idis 2016). Tammi
Tammi haastoo, että koska armaan isänmaamme katajainen kansa on sikäli määrällisesti rajoittunut, ettei täällä olla kuin sillit suolassa, käytetään freeseimmätkin muoti-ilmaukset nopeasti loppuun. Tottahan tuo veikkonen turisee.
Putouksen miälenvikast läpändeerust -läppä kului meedian ja arvoisten television katselijoiden toimesta loppuun niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt kissaa sanoa kuin pitkähäntäiseksi olennoksi.
Asia vilpitön. Toisto aiheuttaa siis suunnatonta peppukipeyttä, eikä siinä vielä kaikki.
Kaikenmaailman dosentit ja rohvessoorit voisivat tässä välissä avata sanaisen arkkunsa ja lausahtaa, että kieli luo ja ylläpitää todellisuutta ja toimii yhteisöllisyyden rakentajana ja ryhmän erikeepperinä. Oolsprait.
Mutta vettä ne herrojen hevosetkin juo, eikä kammokieleltä vältytä paremmissakaan piireissä.
Arvauskeskuksen hoitsuilla ja lekureilla on oma jargoninsa ja sama vika Rahikaisella. Meikäreikä voi ainakin tässä kohtaa aatella asioita omille kohille ja rehellisyyden nimissä myöntää, että meinaa tuolta Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin sivistyslaitokselta tarttua hiukka fiinimpi puheenparsi, tyyliin diskurssi, representaatio ja intersektionaalinen feminismi.
Tässä kohtaa joku saattaisi sanoa alle- tai yllekirjoittaneelle zuurnalistille, että hohhoijakkaa, pienet on murheet, hanki elämä. Mutta hei, carpe diem nääs.
Sillä niinhän sitä sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla paitsi tanhua ja sukurutsaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittäin kertoa, minkä takia tämä on ihan must-juttu.
Pysykää kanavalla!

Noniin ja takaisin sorvin ääreen.
Jengi on aidosti huolissaan siittä, mitä slangi, anglismit ja svetisismit pitkässä juoksussa kielelle tekevät. Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Että kevyet mullat sitten vaan, suomi. Suomi heitti lusikan nurkkaan, luut kuppiin, siirtyi ajasta ikuisuuteen ja autuaammille metsästysmaille. Sinivalkoinen ääni on poissa.
Tässä kohtaa on vihellettävä peli poikki ja todettava, että alkulähtökohtaisesti on lähdettävä siitä, että faktisesti lainasanoja on tulvinut suomeen abauttiarallaa aina siitä asti, kun isoisä lampun osti. Liialla puritanismilla voi siis heittää vesilintua.
Synninpäästön antaa myös Tammi (se tyyppi ketä teki ton kirjan tai emt).
Tammen mukaan kyse ei ole kielen rappeutumisesta, vaan kielen kiihtyneestä evoluutiosta.
Tammi on sillä kantilla, että loppupeleissä kielen ärsyttävyys on lähinnä kuulijan korvassa. Sananvapauden nimissä on siedettävä toisten käyttämää kieltä, vaikka ärsyttäisi.

Turhanpäiväistä henkseleiden paukutteluahan moinen kielielitismi loppuviimeksi onkin. Isossa kuvassa tämmöttillä verbaalisilla kipupisteillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, se on jämpti.
Tää on vain mun henkilökohtainen mielipide, mutta koska kieli elikkäs läpändeerus on ainakin meikälikalle sen verta essentiaali itsensä ilmentämisen välinekeino, niin tuppaahan sitä muitakin tuomaroimaan samoilla mittareilla. Jos joku viljelee ällöttäviä sanoja päivät pääksytysten, ymmärrettävistä syistä muotoutuu käsitys, ettei hällä kenties ole ihan kaikki muumit laaksossa. Ei millään pahalla, muttei millään hyvälläkään. Että niin.
Minä itse henkilökohtaisesti ajattelen, että muotisanat ja -sanonnat ovat parhaimmillaan silkkaa mahtavuutta, kun ne elävöittävät kuivaa tekstiä tai tehostavat yksittäisiä sanoja tai virkkeitä. Tehokeinot eivät väliä tietoa, vaan tunnetta. Jotenka jos koko roskan lataa täyteen tunnetta, eivät varsinaiset aasiakysymykset pääse esiin.
Ugh, olen puhunut.
HAKUTEOS

Suuri Ällösanakirja

Kirjailija ja kustantaja Jari Tammi julkaisi ensimmäisen version Suuresta Ällösanakirjastavuonna 2011. Nyt julkaistu toinen painos on täydennetty versio edellisestä koosteesta.
Toisessa painoksessa on yli 4 000 hakusanaa ja 125 aihelistaa rasittavimmista sanonnoista. Jälkimmäisten joukossa ovat esimerkiksi lukuisat herneiden nenään vetämistä kuvaavat ilmaukset, joukko ärsyttäviä mainosfraaseja ja kattava luettelo lasta kuvaavia synonyymejä.
Tammi on kerännyt valtaosan hakuteoksen sanoista ja sanonnoista verkosta, esimerkiksi Facebookin Kielletyt sanat ja sanonnat –ryhmästä. Tarkassa syynissä ovat olleet myös äitien suosimat keskustelupalstat.
Tammi on julkaissut aiemmin esimerkiksi Suuren kirosanakirjan (2016), Suuren nimittelysanakirjan (2014) ja Suuren jääkiekkosanakirjan (2013).