torstai 31. maaliskuuta 2016

Kino: Play ja sekavat tunteet...

Katselin eilen pätkiä Play-ohjelmasta Ylen Teemalta.

Tunnustan, että sisälläni kävi melkoinen myllerrys: Olin asiasta ainakin kahta mieltä. Varmaan kaikki tunne-elämän kirjot kävin läpi, vaikka en katsellut kyseistä ohjelmaa kuin puolisen tuntia yhteensä pikku pätkissä. Nythän tuon voisi katsella vaikka yhtä soittoa mutta taidan jättää katsomatta... Että miksikö katselin vain pätkiä? Minulla sattui olemaan muuta tekemistä > Veikkauksen muutama livenettipeli menossa.

Siinä minulta meni muutama euro hyvään tarkoitukseen: Kulttuurin ja urheilun tukemiseen... 

Play


Kuva elokuvasta Play (Ruotsi 2011)
Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon voittanut Ruben Östlundin draama mustasta nuorisojengistä Göteborgissa on Ruotsin viime vuosien kohutuimpia kulttuuritapauksia.

Kino: Play

Esitetty viimeksi
Yle Teema
Katso ohjelma
”Kääntää rasistiset ennakkoluulot päälaelleen”
”Edesvastuuton provokaatio”
”Niin ilmeisen antirasistinen elokuva, etten olisi uskonut siitä syntyvän debattia”
”Kuin rasistisen blogin elokuvaversio”
Ruben Östlundin ohjaama elokuva Play aiheutti Ruotsissa syksyllä 2011 melkoisen myrskyn. Elokuvassa viisi mustaa esiteiniä muodostaa jengin, joka psykologisesti terrorisoiden ryöstää itseään vähän pienemmiltä valkoisilta kännyköitä Göteborgissa. Siinä kaikki.
Tarina ruotsalaisesta rasismista? Vai tarina holtittoman maahanmuuttopolitiikan seurauksista? Yksi elokuvan puolustajista, kirjailija ja vasemmistopoliitikko America Vera-Zavala, kehui Östlundia juuri siitä, että Play tarjoaa ennakkoluuloja jokaiselle. Kukin katsoja saa itse päättää, milloin painaa stop-nappulaa, oman totuutensa kohdalla.
Östlund itse sanoo elokuvan syntyneen kysymyksestä: miksi uutisjuttu valkoisia lapsia ryöstäneestä mustaihoisten jengistä tuntui hänestä kuohuttavalta? Tyylillisesti dokumentaarisen realistinen Play esittää tapahtumat ikään kuin sellaisinaan. Östlund on itse sanonut vain halunneensa asettaa yleisön eteen kuvan, jota saa vapaasti itse arvioida ja miettiä omia reaktioitaan. Toisaalta kriitikot vastasivat, ettei elokuvantekijä voi pestä käsiään siitä, mitä kamera kuvaa ja mitä ei.
Joka tapauksessa Playsta oltiin Ruotsissa jyrkästi kahta mieltä, eikä jakolinja suinkaan mennyt poliittisesti ennalta-arvattavalla tavalla.
Ruotsin television elokuvablogissa on kattava, kronologinen katsaus Play-elokuvasta käytyyn lehdistökeskusteluun.
Play palkittiin Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnolla sekä mm. Ruotsin elokuvakriitikoiden palkinnolla vuoden 2011 parhaana elokuvana ja sai kaksi Guldbaggea, parhaasta ohjauksesta ja kuvauksesta.
Play on osa Teeman ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yhteistyötä. Östlundin uusi elokuva Turist esitetään festivaalilla. Teeman Uudessa Kinossa on aiemmin nähty myös Östlundin mestarillinen lyhytelokuva pankkiryöstöstä, Tapahtuma pankin edessä.
  • Play, Ruotsi 2011. O: Ruben Östlund. N: Anas Abdirahman, Sebastian Blyckert, Kevin Vaz, Yannick Diakité, Sebastian Hegmar, Abdiaziz Hilowle, Nana Manu, John Ortiz

Unto Hämäläisen pohdiskelua: Onko valtio omistajana hyvä vai paha?

Lueskelen aika usein Perässähiihtäjä Unto Hämäläisen tekstejä. Niissä on yleensä asiaa.

Alla olevaan artikkeliin liittyvänä totean lyhyen kaavan mukaan omat näkemykseni...

Kokoomuksessa vähän kuohahtelee, mutta nykyinen puheenjohtaja Alexander Stubb jatkaa harjoituksia ehkä hiukan hillitymmin tämänhetkiseen verrattuna...

Suomen Keskusta rp:n on syytä tehdä päätös omasta presidenttiehdokkaastaan työvaliokunnan näkemyksen mukaan ensi tilassa. Miksi? Siksi, että kansanedustaja Matti Vanhanen on monta kokemusta viisaampi aikaisempiin koitoksiin verrattuna. Tällä hetkellä Keskustan piiristä hänelle ei ole varteenotettavaa haastajaa.

Toisaalta jos ja kun Sauli Niinistö ilmoittaa ensi vuoden alussa hakevansa jatkokautta, niin hän tulee valituksi seuraavalle kaudelle, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Suomen valtio on omistajana hyvä, ehkä hiukan hidasliikkeinen mutta siltikin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Onko valtio omistajana hyvä vai paha?

 | Julkaistu 30. 3. 2016 12:25
Kiitos kaunis kaikille pääsiäisen keskusteluun osallistuneille. Käytiinpä komea keskustelu: satakunta kommenttia synnistä ryyditettynä Carl Haglundin luopumisella ja Alexander Stubbin tukijoukkojen kirjeellä. 
Haglundin ilmoitus tuli julki pitkäperjantaina ja Stubbin tukikirje pääsiäispyhinä. En katsonut tarpeelliseksi käynnistää niistä erillistä keskustelua, vaan ohjasin keskustelut pääsiäisen synti-teeman alle. Hyvin mahtuivat. Oma kommentaattorimme Mauno Rissanen veti koko paketin  yhteen mainiossa kommentissaan. Sadan kommentin lukeminen, käsittely ja julkaisu pitivät minutkin kivasti kiinni koko pääsiäisen työn syrjässä. Tästä huolimatta ennätin suorittaa tämän talven hiihtourakan loppuun: 62 hiihtopäivää. Ikäiselleni vanhalle ihmisille ihan se on ihan tyydyttävä määrä. Hiihtopäivien luku ei ole aivan sattumalta valittu.
Tällä viikolla keskustelu jatkunee kokoomuksen puheenjohtajapelissä, jossa riittääkin ihmettelemistä. Kauppaneuvos Eero Lehti näyttää vievän keskustelua tahtomaansa suuntaan, ja muut vain vikisevät.
Julkisuudessa kuuluva ja näkyvä puhe on paljolti varjokeskustelua.
Ymmärtääkseni kysymys on aika tavalla siitä, että kokoomuksen puheenjohtajavaali jäi kesäkuussa 2014 päälle. Eli vaali ei ratkennutkaan Lahden puoluekokouksen äänestyksessä, vaan puheenjohtajakamppailua on kulisseissa jatkettu siitä alkaen ja jatketaan yhä, vaikka julkisesti muuta puhutaan.
Asialla ovat sekä Jan Vapaavuoren että Paula Risikon tukijoukot, eikä kilvoittelun jatkaminen taida olla järin vastenmielistä ko. ehdokkaillekaan. Sillä lailla!
Keskustan puoluehallituksen pitäisi päättää tällä viikolla presidenttiehdokkaan asettamisesta. Työvaliokunta ehdottaa, että ehdokas asetettaisiin jo kesäkuun puoluekokouksessa. Saako puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä tahtonsa puoluehallituksessa läpi vai nöyrryttääkö hallitus Sipilää perumaan puheensa? Keskustassa ei ole nimittäin hurrattu Sipilän/työvaliokunnan ehdokasaivoituksille.
Ymmärtääkseni kysymys on siitä, että osa keskustaväestä haluaisi lykätä presidenttiehdokkaan valinnan ensi vuodelle ja järjestää syksyllä 2017 ylimääräisen puoluekokouksen, jossa ehdokas valittaisiin. Tätä mieltä ovat olleet mm. ex-puoluesihteerit Eero Lankia ja Pekka Perttula Suomenmaan kirjoituksessaan viime viikolla.
Tässäkin on mukana varjokeskustelua, sillä kysymys on paitsi aikataulusta myös henkilöstä. Jos keskusta tekee päätöksensä Sipilän aikataulun mukaan, se vahvistaa Matti Vanhasen asemaa presidenttiehdokkaan asettamisessa. Jos Sipilä ei saa aikatauluasiassa tahtoaan läpi, koko kuvio voi muuttua: Vanhasen asema ehdokaspelissä heikkenee ja hänen kilpailijoittensa asema vahvistuu.
Mitä kokoomuksen ja keskustan sisäisistä keskusteluista voi seurata?
Porvarit saattavat sotkea housunsa pahan kerran näissä mutapaineissa. Se ei taas tietäisi hyvää Sipilän hallitukselle.

Mutta siirrytään toiseen asiaan.

Kauppalehden entinen päätoimittaja Hannu Leinonen on tehnyt Evalle raportin valtion omistamista yhtiöistä. Tänä aamuna julkistettuun Leinosen raporttiin kaikkine liitteineen ja laskelmineen voi tutustua tämän linkin takana.
Leinonen vaikuttaa tympääntyneeltä valtion nykyiseen omistajapolitiikkaan ja ehdottaa siihen radikaaleja muutoksia.
Yksityistäminen on päivän sana, jos Leinosen raporttiin on uskomista.
“Valtio voisi luopua kokonaan esimerkiksi Sammon, Stora Enson ja Metson osakkeistaan sekä myydä noin puolet omistuksistaan Fortumissa, Nesteessä ja Finnairissa”, Leinonen ehdottaa.
Myymällä listaamattomia kaupallisia yhtiöitään valtio voisi saada ainakin 2,7 miljardin euron tulot. Tähän yritysryhmään kuuluvat muiden muassa Posti ja VR. Lisäksi valtio voisi saada noin 6,2 miljardia euroa yksityistämällä niin sanottuja erityistehtäviä hoitavia yhtiöitä, kuten Veikkauksen, Alkon ja Finavian.
“Modernissa markkinataloudessa valtion omistus pitäisi aina perustella erikseen. Sen tulisi olla tarkkaan harkittua ja väliaikaista, eikä itseisarvo. Nykyisenlaajuinen valtio-omistaminen syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä ja alentaa koko talouden suorituskykyä”, Leinonen sanoo.
Syitä yksityistämiselle on, sillä valtio on Leinosen mukaan huono ja laiska omistaja. Valtio-omistus on politisoitunutta, jäykkää ja siirtää liiketoimintariskejä turhaan veronmaksajille.
Vaan mitä sanovat kommentaattorit?  Mietitään porukalla, millainen kuva meillä on valtiosta, siis meistä kaikista suomalaisista, omistajana. Olemmeko tyytyväisiä nykymenoon vai pitäisikö tehdä muutoksia?
On aihe muutenkin ajankohtainen. Tällä viikolla olemme lukeneet Postin johdon huikeista palkoista ja tänään VR:n tekemistä irtisanomisista.
Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Onko valtio omistajana hyvä vai paha? 
Päivän siteeraus:
Pitkän päivätyön järjestömaailmassa, viimeksi Työeläkevakuuttajissa (TELA), tehnyt Markku Jääskeläinen on kirjoittanut omaan blogiinsa jäähyväispostauksensa, johon voi – ja kannattaa – tutustua tämän linkin kautta.

Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi, SDP putosi kakkostilalle...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Politiikka  | 

Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi, SDP putosi kakkostilalle

Keskusta on noussut kannatuskyselyn kärkeen. Ylen maaliskuun kannatusmittauksessa keskustaa kertoi äänestävänsä 21,7 prosenttia vastanneista. SDP putosi 20,3 prosentin kannatuksella toiseksi.


Grafiikka.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Hallituspuolueiden kannatus nousi maaliskuussa.
Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan hallituspuolueiden kannatus on maaliskuussa 48,3 prosenttia.
Eniten hallituspuolueista kannatustaan nosti pääministeripuolue keskusta. Edellisen kerran keskusta sai ykköspaikan marraskuussa. Keskustan kannatus on nyt jopa parempi kuin viime kevään eduskuntavaaleissa (21,1 prosenttia).
Myös kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatus nousi. Kohu kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Alexander Stubbin ympärillä ei näytä vaikuttavan kokoomuksen kannatuslukuihin, jotka ovat nyt 17,1 prosenttia. Pakkolakien hautaaminen näyttää nostaneen hallituksen kannatuslukuja.
Perussuomalaisten kannatus nousi 0,5 prosenttiyksikköä, mutta eduskuntavaaleihin pudotusta  on tullut 8,2 prosenttiyksikköä. Aallonpohja näyttää kuitenkin taittuneen.

Vihreiden suosio sahaa

Oppositiopuolueista SDP:n 20,3 prosentin kannatus on edelleen selvästi eduskuntavaalituloksen yläpuolella, mutta viime syksyn pakkolakimielenosoituksista alkanut kannatusnousu on ainakin tällä erää päättynyt.
Vihreiden suosio on sahannut viime kuukausina. Vihreät on kuitenkin nyt huomattavasti suositumpi kuin eduskuntavaaleissa, jolloin sen suosio oli 8,5 prosenttia. Vihreät on neljänneksi suurin puolue 12,5 prosentin kannatuksella. Vihreät ovat olleet näkyvästi esille julkisuudessa vastustamalla hallituksen koulutusleikkauksia.
Vasemmistoliitto menetti kannatustaan hivenen. Puolueen kannatus on nyt 8,3 prosenttia. Kaiken kaikkiaan vasemmiston kannatus on siis pudonnut, kun demaritkin putosivat kakkosijalle.
Pienistä puolueista RKP nosti hieman kannatustaan. Se hätyyttelee nyt viiden prosentin kannatusta. Puolueen puheenjohtaja Carl Haglund ilmoitti pitkänäperjantaina väistyvänsä puheenjohtajan paikalta. Haglund jatkaa RKP:n puheenjohtajana kesäkuun puoluekokoukseen asti.
Taloustutkimuksen kyselyssä haastateltiin 2 914 henkilöä. Puoluekantansa kertoi 58 prosenttia vastanneista. Tutkimuksen virhemarginaali on tällä jaksolla 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa. Haastattelut tehtiin 7.–30.3.2016.

Privet Kerstin! Privet Moskva!


Yle maailmalla: Moskova 

Vapaapäivien määrä on Venäjällä vakio – sunnuntaille sattunut vapaa pidetään maanantaina

Venäläinen logiikka ei aina heti aukea suomalaiselle. Mutta paikallinen ajattelutapa on mainio, kun sen oikein oivaltaa, kirjoittaa kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall.

    Privet! Kerstin Kronvall

Olin ostamassa kahvia kioskista Petroskoin rantakadulla ja halusin varmistua siitä, ettei myyjä lisää kuppiini mitään tarpeetonta. Siksi pyysin kahvin ilman maitoa.
Ei tule kysymykseenkään, että jonakin vuonna olisi vähemmän vapaita.
– Kerstin Kronvall
– En voi myydä kahvia ilman maitoa, koska meillä ei ole maitoa, myyjä vastasi.
Loogisempaa vastausta ei Venäjällä voi olla, ja ilahduin siitä oikein perinpohjaisesti.
Samalla mieleeni muistui vitsi Neuvostoliiton tavaranpuutteen ajoilta.
– Eikö teillä ole lihaa, asiakas kysyy kaupassa.
– Mitä vielä! Tämä on kalakauppa, meillä ei ole kalaa. Naapurissa on lihakauppa, heillä ei ole lihaa!
Hieman samantyyppistä logiikkaa on venäläisillä vapaapäivillä. Ne nimittäin siirretään aina niin, että vapaa sattuu arkipäivälle.
Ei tule kysymykseenkään, että jonakin vuonna olisi vähemmän vapaita vain siksi, että esimerkiksi vappu sattuu viikonlopulle kuten tänä vuonna.
Yleinen sääntö on, että vapaapäivä joka sattuu sunnuntaille, siirretään maanantaille. Mikäli vapaapäivä on tiistai tai torstai, järjestetään maanantai tai perjantai vapaaksi.
Moskovan puutarhamessuilla valmistaudutaan toukokuun vapaille
Moskovan puutarhamessuilla valmistaudutaan toukokuun vapaille. Kuva: Kerstin Kronvall / Yle
Tänä vuonna sekä isänmaanpuolustajan päivä 23. helmikuuta että kansainvälinen naistenpäivä 8. maaliskuuta olivat tiistaina.
Valtiollisella päätöksellä niitä edeltävät maanantait olivat vapaapäiviä, joita teoriassa tehtiin sisään niitä edeltävinä lauantaipäivinä. Paitsi että vain pieni osa työntekijöistä teki niin.
Järjestelyt eivät edistä tehokkuutta eivätkä tuotantoa, mutta vaikuttavat kolmanteen t:llä alkavaan asiaan.
– Kerstin Kronvall
Vuonna 2012 parlamentti päätti, että tammikuun vapaille osuvat pyhät korvataan vapaapäivinä toukokuun vapaiden yhteydessä.
Siten tänä vuonna tiistai 3. toukokuuta on vapaapäivä, jolla korvataan lauantaina 2. tammikuuta menetetty vapaapäivä.
Maanantai 2. toukokuuta puolestaan on vapaa, koska kuun ensimmäinen päivä on sunnuntai.
Eräänä vuonna pyhäpäivä sattui perjantaille, jolloin lauantaista tuli vapaapäivä, joka tehtiin sisään maanantaina. Tuona maanantaina kävin kirjastossa, mutta paikka sulkeutui hyvin aikaisin, koska työtä tehtiin lauantain aukioloaikojen mukaan.
Tällaiset järjestelyt eivät edistä tehokkuutta eivätkä tuotantoa, mutta vaikuttavat hyvin paljon kolmanteen t:llä alkavaan asiaan, nimittäin työntekijöiden tyytyväisyyteen.
Varsinkin toukokuun vapaat ovat suosittuja. Silloin voi nauttia keväästä ja mikä tärkeintä: istuttaa perunat ja kaalit sekä valmistella puutarhaviljelyksiä tulevaan kauteen.
Tänä vuonna toukokuussa on kaksi pitkää viikonloppua: vappuviikonloppu ja sitä seuraava viikonloppu, sillä voitonpäivä 9. toukokuuta sattuu maanantaille.